Mandjoogoordap ja loppurutistus

Kun kerta tällä puolella maapalloa ollaan niin pitihän siellä Ausseissakin käydä pyörähtämässä. Ajatus on ollut koko reissun ajan mielessä, mutta kun helmikuun lopulla tutustuttiin pariin aussipoikaan, Kendalliin ja Brodieen, täällä Balilla niin siitähän se ajatus sitten lähti toteutumaan. Lopulta saatiin Mirkan ja Soilan kanssa  varattua lennot ajalle 18.-22.4. ja sieltähän se sitten lopulta tuli. Lennoissa kävi yllättäen pieni kämmi, luulin ostaneeni menolennon keskiviikkoillalle, mutta check-iniä tehtäessä huomattiin, että lähtö olikin jo tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. No ei siinä, yksi lisäpäivä Ausseissa ja yksi päivä vähemmän koulussa.

Perthiin saavuttiin keskiviikkoaamuna neljän aikaan. Vähän jännitti, että kuinka tarkkaan meidän tavarat syynätään, koska Ausseihin on ilmeisesti tosi tarkkaa mitä saa viedä ja mitä ei. No, ei syynätty ja oltiin hetkessä ulkona. Ja mikä järkytys olikaan astua ulos lentokentältä! Varmaan joku 15 astetta lämmintä ja tuuli aika paljon. Balin reilun 30 asteen jälkeen se oli aikamoinen shokki ja tuntui ihan talvelta. Hetki saatiin kentällä odotella, kunnes Kendall ja kämppis Steven tuli hakemaan meitä. Hypättiin amisautoon, jossa poppi soi. Tuli ihan teinivuodet mieleen. Matkaa niiden kämpälle olikin joku tunti, eli ihan Perthissä ei siis asuttukaan. Pojat asuu kaupungissa nimeltä Mandurah, jonka aboriginaalinimi on Mandjoogoordap. Matka taittu nopeasti kun vuorotellen kyltin tullessa harjoiteltiin sanomaan tuota nimeä. Vielä ennen nukkumaanmenoa Steven ajelutti meitä ympäri Mandurahia ja esitteli aamunkoitteessa paikkoja. Lopulta päästiin nukkumaan noin seitsemän aikaan aamulla. Steven oli ihana ja luovutti meille oman huoneensa ja sänkynsä ja nukkui itse sohvalla. Tutustuttiin myös Kendallin kahteen toiseen kämppikseen, Shaneen ja Shannoniin aka Luolamieheen ja Möykkyyn :D Tosi mukavia tyyppejä kaikki!

Paikallisia banaaneja.

Jatkot Brodiella ja Snakes&Ladders -juomapeli.

Brodien kämppiksellä oli maailman ihanin kissanpentu!

 Aussien reissu meni lähinnä pyöriessä Mandurahissa, shoppaillessa ja juhlitessa. Kun pojat oli töissä tai pelailemassa videopelejään pyörittiin tyttöjen kesken ostoskeskuksessa. Hinnat oli aika järkytys Baliin verrattuna, mutta toisaalta aikalailla Suomen hinnoissa. Steven jakso ajeluttaa meitä ympäri Mandurahia ja yks ilta mentiin etsimään kenguruja ja niitähän nähtiin ja paljon! Harmi, että oli niin pimeetä, ettei saanu kameralla ikuistettua tuota ikimuistoista hetkeä :) Paikalliseen irkkupubiin Murphy'siin tuli tutustuttua ja kunnon baaritappelukin todistettua. Kerran käytiin myös keilaamassa Kendallin ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Parina yönä oltiin Brodien luona ja saatiin tutustua senkin kämppiksiin ja kavereihin. Käytiin me yks päivä pyörimässä Perthissäkin, minne meni junalla vajaa tunti. Mukavanoloinen peruskaupunki kerrostaloineen. Tuli myös syötyä tähän mennessä kalleimmat nasi gorengit, reilu 8 dollaria! Eikä ollut läheskään niin hyvää kun Balilla, yllättäen.

Biitsillä.

Vaikka Aussit on aika kallis paikka ja baarissa bissestä saa maksaa 8-10 dollaria, viini oli silti halpaa. Halvimmillaan ostettin 3,5 dollarin viinipulloja. Pelattiin myös mm. Walking Dead -juomapeliä, "Zombie, drink!". Viimesenä iltana kokkailtiin vielä pitsaa pojille kiitokseksi. Viisi päivää meni tosi nopeesti ja lopulta oli sunnuntai ja lähdön aika. Steven oli töissä, joten ei voinut viedä meitä lentokentälle. Shanen autossa ei ollut tilaa kolmelle ja Shannonin auto ei oo rekisterissä. Joten Kendall vietti melkein koko sunnuntaipäivän yrittäen saada meille kyytiä. Lopulta jouduttiin tyytymään junaan Perthiin ja Perthistä taksilla lentokentälle 35 dollarilla. Ehdittiin kuitenkin ajoissa ja meitä odotti paluumatka lasten täyttämässä lentokoneessa. Ausseista lähtö oli aika haikeeta, koska taas joutui hyvästelemään ihania tyyppejä. Se onkin ehkä vaihdon ja reissaamisen ainoa varjopuoli, että tutustuu upeisiin ihmisiin, joille joutuu lopulta jättämään hyvästit. Brodie kuitenkin suunniteli Suomeen tulemista syksyllä, joten ehkäpä hänet vielä nähdään.

Poikien kämppä ja piha.

Perth

Ausseista kun kotiuduttiin niin saatiinkin melkein heti taas vieraita Suomesta. Ville saapui tiistai-iltana Bangkokin ja Singaporen kautta. Kesällä luvattiin Villelle, että jos hän tulee Balille meitä moikkaan, niin ollaan limusiinin ja sangriakannun kanssa vastassa. Limusiini valitettavasti jäi, mutta 1,5 litraa sangriaa oli messissä! Oli poika vissiin ihan tyytyväinen. Ja majotuksen suhteen Ville pääsee halvalla ja nukkumaseurakin on mitä parhainta, sillä Mirkan ja mun väli meidän hääsviittisängyssä odotti.

Koulua on enää viikko jäljellä ja Balilla oloa vajaa kaksi viikkoa. Ensi viikolla on luvassa final testit, joiden suhteen ei kyllä varmaan tarvitse stressata sen enempää kuin midtestienkään (eli ollenkaan). Ville lähtee Balilta 8. päivä ja me melkein heti perässä 14. päivä. Vielä on edessä yksi yö Singaporessa ja kaksi yötä Bangkokissa ennen Suomeen paluuta, hurjaa! Tunteet kotiinpaluun suhteen on vaihdellut aika lailla, hetki sitten oli vielä kauhee masennus, ettei haluu lähtee täältä pois. Mutta nyt on kun sulatellut asiaa niin oon oikeestaan jo aika innoissani kotiinpaluusta! Ihanaa nähä kaikki kaverit ja perhe ja töihin menookin ootan jo innolla! Kylmyys voi olla samanlainen shokki kun Ausseihin mennessä, mutta onneks Suomessa on paljon lämpimiä vaatteita, toisin kuin Ausseissa... Ja ties mitä kujeita sitä kesällä vielä keksiikään!

Niin ja hyvää wappua vaan kaikille! Tulikin pitkästä aikaa oltua wappu hyvin rauhallisesti. Kieltämättä kyllä tuli vähän ikävä Tampereen teekkariwappua... Mutta onneksi sellainen on edessä vielä ensi vuonna!