Kuukausi takana

Toinen kouluviikko ja kolmas Baliviikko takana, hurjan nopeesti menee aika. Kuvitella, että ollaan oltu reissus jo kuukausi! Tätä vauhtia kun aika menee niin ollaankin jo kohta takas Suomessa. Opiskelu on ollu tosi rentoo ja ollaan opittu jo aika paljon indonesian kieltä. Muista kursseista onkin saanut sitten ehkä vähän vähemmän irti...

Bali tarkottaa "many holidays" ja se me ollaan kyllä saatu huomata! Viime viikonloppu oli viiden päivän mittanen, koska maanantaina oli lomaa kiinalaisen uuden vuoden takia (minkä naapurissa oleva buddhatemppelikin aika hyvin ilmoitti seremonioillaan). Meidän piti lähtee Gileille, muttei mentykään malarialääkityksen puuttumisen takia. Koko ens viikko on lomaa, koska on Galungan (jumalat tulee maan päälle, googlettakaa). Tarkotuksena oiskin huomenna lähtee kiertämään Balia skoottereilla. Koko viikko ollaan reissulle varattu, että saa nähä kuinka perusteellisesti jaksetaan saari kiertää. Suunnitelmissa on käydä ainakin Ubudissa, Lake Baturilla, itärannikolla, Lovina Beachilla...

Viime viikonloppu otettiin tosiaan rennosti kotona, rannalla ja salilla, mikä on ihan hyvä, sillä reissuja ja puuhaa pitäis riittää tästä eteenpäin. Vajaan kolmen viikon päästä tulee äiti ja isä tänne ja sen jälkeen onkin parin viikon välein joku vieras Suomesta käymässä täällä, joten tylsää tuskin tulee olemaan! Ollaan tosiaan alettu käymään ahkerasti salilla täällä. Melkein naapurista löytyy ainakin Tamppiareenan verrattuna tosi hieno ja iso sali, ja naisilta kuukausihinta on vaan 220 000 rupiaa (noin 20 euroo). Tosi kiva, että jotain urheiluakin pääsee harrastamaan, itellä kun ei toi surffaaminen oikein oo vielä lähteny käyntiin.

Meillä oli keskiviikkona koululla vierailemassa Asenne Surfilta Kimmo, joka esitteli yritystä ja kertoi tarinoita Balista. Kimmo on asunut Balilla jo seitsemän vuotta, joten kokemuksia oli kiva kuulla ja saatiin aika paljon hyödyllisiä vinkkejäkin, mm. että kännissä ja ilman kypärää ei kannata ajaa skootterilla. Itelle ei tulis mieleenkään, mutta kuulemma 50 % ihmisistä täällä sitä tekee, mikä on tosi idioottimaista. Kimmon vierailun lopuksi oli vielä arvonta, missä palkintona oli 100 euron lahjakortti Asenteen liikkeeseen. Mirka toimi onnettarena ja kenen muun nimen se nostikaan kuin minun jei! Pitää mennä joku päivä vähän shoppailemaan :)

Mennyt viikko on tosiaan ollut aika rauhallinen, mutta ens viikon jälkeen on taas paljon uusia tarinoita kerrottavana kun palataan Balirundilta! Eilen oltiin vähän bailabaila ja tänään missattiin meidän eka excursio, hups. Äänestämään onneks selvittiin!

Om swastyastu!

Yliopisto-opiskelua

Ensimmäinen ”oikee” kouluviikko on nyt takana. Ja tosiaan edessä on viiden päivän loma. Tässä viestissä vähän tietoa meidän kevään kursseista.

Tosiaan meidän vaihto-ohjelma on BIPAS, Bali International Program On Asian Studies. Yliopisto on Udayana University ja vaihtareiden tiedekunta on Faculty Of Letters. Meille oli tarjolla yliopistolla kuusi englanninkielistä kurssia, joista jokainen valitsee vähintään viisi. Me jätettiin pois laki-kurssi ihan siksi että ei kiinnostanut ja se vaikutti vähän vaikeelta, eikä sekään ois liittyny mitenkään meidän opiskeluihin Suomessa. Ei näistä kursseista oikeen mee mikään muutenkaan meidän varsinaisiin opintoihin kotiyliopistolla, mutta vapaa-valintaisiin vähintään sitten. Economy-kurssi saatetaan saada ihan varsinaisiinkin opintoihin.

Yhdeksän hengen koulubussi (skoottereilla ei oo vielä uskallettu ajaa koululle asti)

Maanantaisin meillä on viikon pisin päivä, 8.20-14.00. Ensimmäiset luennot (8.20-10.00) on Indonesian kieltä, joka on tosi mielenkiintosta ja kivaa oppia, mutta näin alkuun tuntu hieman vaikeelta. Itse kieli on kyllä hyvin simppeliä, sanoja laitetaan vaan peräkkäin, eikä taivuteta mitenkään. Ei ole olla-verbiä, aikamuotoja tai verbien taivutuksia... Sanoja on vaan aluksi tosi paljon opittavana, ja mieleen onkin jäänyt lähinnä tervehdykset ja ruokia. Ensimmäinen kokonainen lause joka jäi mieleen oli tärkeä: ”Minä surffaan Legian-rannalla.” =D Saya berselancar di pantai Legian.

Seuraavat luennot (10.20-12.00) oli kurssia International Tourism management. Kaikilla näillä muilla kursseilla kuin kielen luennoilla on samanlaista kuin Suomessa, eli opettaja lähinnä luennoi ja oppilaat istuvat hiljaa luokassa. Aihe on aika mielenkiintonen ja yleissivistävä, varsinkin kun ei ole aiheesta mitään pohjatietoja. Ekalla luennolla lähinnä määriteltiin turismia ja käytiin läpi sen hyötyjä ja vaikutuksia kohteisiin...

Maanantain viimeiset luennot (12.20-14.00) ovat Indonesian Literature. Luennoitsija käytti kaksi tuntia kertoakseen mitä teemme loppukurssista. Luentokalvoja oli ehkä noin 7, ja luennoitsija puhui jostain kalvosta jopa puoli tuntia. Kurssilla luetaan muutama runo, short story, jne. ja keskustellaan niistä. Ei vaikuttanut muuten kovin vaikealta, paitsi että pyritään lukemaan tarinat alkuperäsellä kielellä! Mitähän siitä tulee parin viikon kielenopiskelun jälkeen. =D

Tiistaina koulua on 8.20-12.00. Päivän ensimmäinen luento on taas Indonesian kieltä, mutta eri opettajan kanssa. Toinen luento on The Indonesian History, Ethnology, Culture and Customs. Kyseinen luento kesti ensimmäisellä kerralla vain puolet annetusta ajasta ja käsitteli hieman Indonesian maantiedettä ja historiaa. Katteltiin mm. kuvia kivisistä välineistä ja ihmisten kalloista... Mutta ihan mielenkiintoiselta tämäkin kurssi vaikutti. Tällä kurssilla kaikkien opiskelijoiden täytyy pienissä ryhmissä pitää presentaatio koko luokalle eri tuntien aiheista.

Keskiviikkona meillä on koulua vain 8.20-10.00. Siis ihan liian rankka päivä. : ) Aiheena on Economy and Business of South East Asia. Kurssi vaikutti oikeesti hyödylliseltä ja ekallakin luennolla tuli ihan kunnon asiaa. Jotain saattais jopa oppia, ja joutuu varmasti myös tenttejä varten tekemään töitä tän kurssin osalta. Luentojen jälkeen muilla kämppiksillä oli vielä laki-kurssia, joka me siis jätettiin pois, joten meillä on tässä kohtaa hyppytunti. Joka toinen keskiviikko on iltapäivällä workshop. Tällä kertaa työpajan teemana oli palmunlehtiaskartelua... Kyllä. Taiteltiin lehdistä hienoja koristeita, joilla oli jokin uskonnolinen merkityskin. Niitä oli oikeesti ihan hauska tehdä. Ja kauheen mukavaa, kun yliopisto näkee vaivaa järjestää meille tälläsiä Balin ja Indonesian kulttuuriin liittyviä ekstra-juttuja pelkän koulunkäynnin ohelle.

Joillain palmunlehdistä muokkautu vähän erinäkösiä koristeita... (vasemmalta Jonna, Soila, Riina ja Pekka)

Vapaa-aikaa

Opiskelun ohella ollaan tietty iltapäivät vietetty rannalla, salilla ja syödessä. Tiistai-iltapäivänä aurinko paisto ihan kunnolla ja melkeen juostiin rannalle koulun jälkeen. Aallot oli harmi vaan liian isoja surffaukseen. Eilen liityttiin myös paikalliseen kuntosaliin ja käytiin testaamassa crosstrainerit ja kuntopyörät yms. Ihan tosi hyvä sali on ja kuulemma jumppiakin järjestetään yks per ilta. Sali maksaa n. 19e kuussa ja liittymismaksu oli 21e, eli ei kovin paha hinta verrattuna Suomen hintoihin. Iltaisin ollaan myös käyty syömässä yleensä paikallisella pienellä torilla tai katteltu leffaa kämpällä.

Huomenna saa onneks nukkua taas pitkään, kun ei tartte herätä kouluun. Ja sattumalta ensi maanantaina on lomapäivä, joku paikallinen juhlapyhä, joten meillä on seuraavan kerran koulua vasta tiistaina. Ajateltiin lähteä ylihuomenna ehkä Gili-saarille...

Annen ekat aallot

Kerrotaan ny omatki kokemukset ekasta surffikerrasta. Meinas loppua mulla aika lyhyeen. Jo etukäteen vähä jännitin mitähä siitä tulee ku vesi on ittelle vähän ahdistava asia ja ekan kerran ku jouduin aallon pyörittämäks nii meinasin mennä ihan paniikkiin. Sanoin opelle, että en pysty siihen ja menin panikoimaan rannalle. Siinä kyllä rauhotuin taas ja ope tuli ihanasti rohkasemaan mua ja haki viel isomman laudanki mulle. Siinä otettii viel parit kuivaharjottelut rannalla ja eikun uudestaan veteen. Kyllä se sitten pikkuhiljaa alko sujumaan kun hoki vaa itelleen "rauhotu, rauhotu". Merivettä tuli kyllä nieltyä monta litraa ja nenästä ja korvistakin sitä meni sisään, mutta siihenki tottu nopeesti. Menestys oli aika vaihtelevaa, välillä suju paremmin ja välillä huonommin.

Mun surffiope oli kyllä maailman ihanin ja loi niin turvallisen tunteen, saa nähä missä vaiheessa uskaltaa kokeilla yksin menemistä. Ja opella oli varmaa hyvät näkymät ku ei mun bikinien alaosa oikein meinannu pysyä päällä :D Tänää mentiinki shoppailee surffivaatteita, jos huomenna ei paljastelis ihan nii paljoo. Surffaaminen on tosi rankkaa, tosi nopeesti oli ihan uupunu eikä oikein meinannu olla enää voimaa nostaa itteä ylös.

Huomenna on eka koulupäivä iik! koulu alkaa jo 8.20 eli tosi aikanen herätys on edessä...

Ekat aallot

Ei mulla muuta asiaa ku että OLTIIN SURFFAAMASSA!! Ekaa kertaa. Ai että oliko siistiä? Jeeee oli ihan hurjaa. =D

Eilen oli Asia Exchangen welcome partyt ja meni tosi myöhään, mutta sehän ei meitä haitannut vaan lähettiin tänään päivällä surffaamaan. Ajettiin skoottereilla Kutalle ja otettiin paikalliset surffiopet pariks tunniks. Sitte vaa pari kertaa kokeiltiin rannalla laudalle nousemista ja sitte suoraan veteen. Ja yht äkkiä olikin pari tuntia jo mennyt. Surffaukseen uppoutu ihan täysin eikä ees huomannu ajan kulua. Ensimmäinen aalto jolle pääsi nousemaan oli ihan älyttömän siistiä. :) Ja siitä se surffaus alkokin jo luistamaan. Aallot oli vaan vähän isoja, että sai odotella aina että tuli sopiva. Muutenkin sää oli sateinen ja pilvinen, ei nyt sentään kuitenkaan ihan myrskyinen, ja onneks ei ukkostanu. Surffiopet makso 150 000 rupiaa eli jotain 13e parista tunnista per naama. Ja seuraavista kerroista lupasivat jo sitten alennustakin. Noissa nimellisissä surffikouluissa hinnat on ihan huimat; ekoista päivistä saa pulittaa varmaan satasen.

Täytyy käydä kyl ostamassa pitkähihanen paita ja sortsit, kun on iho ihan naarmuilla ja hankautumia on paljon. Myöskään biginien alaosa ei aalloissa ollu oikeen se istuvin vaihtoehto, kun ei meinannu päällä pysyä. Onneks sentään osattii ottaa Suomesta mukaan urheilutopit tätä varten.

Mutta nyt lähetään taas syömään ja kaupoille!

Orientoitumista

Meijän piha!

Jee päästiin tiistaina muuttamaan omaan villaan! Meitä asuu nyt sitten yhdeksän suomalaista, 7 tyttöö ja 2 poikaa, saman katon alla. Villa on 2-kerroksinen ja makkareita löytyy neljä, kylppäreitä kolme ja pihalla on tietenkin uima-allas! Pihalla on myös lököilypatio, jonka alla uiskentelee karppeja ja kultakaloja. Oleskelu-/ruokailutila on tosi avara ja keittiökin mukavan kokonen. Villa sijaitsee Seminyakilla hyvällä paikalla, eli kaikin puolin loistava löytö! Hintaan kuuluu luonnollisesti taloudenhoitaja, eli siivous kahdesti viikossa, lakanoiden vaihto, uima-altaan pesu, tiskaus, pyykin kuskaukset pesulaan... Lisättiin myös kuvakansioon (osote oikeessa sivupalkissa) lisää kuvia, ja siellä on myös enemmän kuvia villasta.

Meijän huone

Kämppiksiä keittiössä

Pari päivää ollaan vähän kierrelty ja tutustuttu paikkoihin, ja tietysti käytiin ostamassa paikalliset liittymät eli vanhoihin Suomen numeroihin on enää turha soitella, ne on käytössä taas sitten kesällä. Feisbuukista löytyy molempien profiilisivuilta numerot. Ja huomatkaaha että soittaminen ja tekstaaminen tapahtuu eri numeroihin. Soittaminen on Suomesta päin tosi paljon halvempaa, eli vaan alle 10 senttiä minuutti.

Yliopistolta

Eilen alkoi koulu ensimmäisellä orientaatiopäivällä, josta myöhästyttiin tyylikkäästi puoli tuntia kauheen ruuhkan takia. Oltiin luettu, että matka koululle kestää noin 20 minuuttia, mutta pienen taksisähläyksen ja ruuhkan takia matka kesti jonkun tunnin. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Oltiin aika yllättyneitä, kuinka vähän AE-vaihtareita täällä on, vaan reilu 40, vaikka syksyllä oli ollut ilmeisesti yli sata. Suurin osa on suomalaisia, mutta joukosta löytyy myös mm. pari jenkkiä, pari ruotsalaista ja pari saksalaista. Täytyy siis alkaa tutustua muunkin maalaisiin, ettei ihan suomen puhumiseks mee koko reissu. Muuta kautta vaihtoon samaiseen yliopistoon tulee vielä joku melkeen tuhat norjalaisia ja saksalaisia. Orientaatiopäivässä kerrottiin lähinnä yliopistosta ja oli muutama perinteinen tanssiesitys, jotka missattiin aikalailla. 

Sää täällä on ollut aika vaihteleva, sunnuntaina ja maanantaina sato vettä suurimman osan ajasta. Sen takia tiistain selkeä sää yllättikin ja onnistuin palamaan aika pahasti. Illalla kuitenkin satoi taas... Aika epävakaista siis koko ajan, mutta kyllä auringostakin ollaan välillä päästy nauttimaan.

Käytiin me rannallakin. Sään takia aaltojen mukana huuhtoutuu rantaan ikävän paljon roskaa.

Tänään oli toinen orientaatiopäivä, joka sisälsi infoa trooppisista taudeista ja meidän opiskelusta. Saatiin lukkarit ja iloiseksi yllätykseksi selvis, että meillä onkin kaksi viikon pituista lomaa! Lääkärisetä sai kaikki aika vainoharhasiks kertomalla eri taudeista ja osa päättikin ottaa vielä rabiesrokotteen täällä. Lopuksi meille tuli täti kertomaan Seeds of Hope -nimisestä orpokodista ja päivän päätteeksi lähettiin vierailemaan orpokodilla. 

Asia Exchange harrastaa hyväntekeväisyyttä ja yhteistyötä orpokodin kanssa ja myös meidät vaihtarit otetaan mukaan touhuun, mikä on tosi hienoa. Ja meistä meneekin kyseiselle orpokodille lahjoitussumma, mikä riippuu aina kunkin lukukauden vaihtareiden määrästä. Tänä keväänä summa on 1200 dollaria, ja ne meinaa käyttää sen uuteen koulubussiin, mikä kyllä tulee tarpeen, meidät kun kyydittiin niiden nykysillä busseilla... Vierailu orpokodissa oli tosi ihana! Siellä on 72 lasta ja vaan muutama aikuinen ja on ihan käsittämätöntä kuinka hyväkäytöksisiä ja kilttejä lapset on! En tajua, miten muutama aikuinen pitää kurissa tommosen lapsilauman. Lapsia oli ihan 1-vuotiaasta 20-vuotiaaseen ja kaikki vaikutti niin onnelliselta, että tuli ittellekin jotenkin tosi hyvä fiilis. Lapset oli tehny meille myös hienon musiikkiesityksen meille hieman oudoilla soittimilla. Mutta oli kyllä upeen kuulosta! Halutaan kyllä niin mennä vielä vierailemaan uudestaan siellä. Pari tyttöö halus vielä meidän sähköpostiosotteet ennen ku lähettiin, katotaan tuleeko jotai viestiä. :)

Orpokodin tytöt soittaa soittimiaan

Huomenna onkin sitten vapaapäivä ja meidän pitää mennä äänestämään pressanvaaleja varten! Luultiin, että pitää matkustaa Jakartalle asti suurlähetystöön, mutta viisammat kämppikset osasivat kertoa, että Balilta löytyy Suomen kunniakonsulaatti, missä pystyy myös äänestämään. Sinne siis. Lauantaina meillä on Ice Breaking Party, eli mennään vaihtariporukalla istumaan vähän rennommissa merkeissä iltaa, luvassa mm. drinking games with prizes... Ens viikolla alkaa sitten "oikea opiskelu".

Meidän villassa on tosi hidas ja katkeileva netti, joten blogin kirjottaminen ja kuvien lisääminen on vähän jäänyt. Mutta päivitetään molempia aina kun mahdollista.

Niin ja päästiin paikallisiin uutisiinkin. =D http://www.youtube.com/watch?v=yoptx9uKHsg

Ensikosketus Baliin

Eilen illalla päästiin lopulta Balille asti! Sää oli mitä odotettiinkin, sateinen. Lentokentällä taksikuski pyysi eka 400 000 rupiaa (vajaa 40 euroo) joltain viiden kilsan matkalta. Naurettiin melkein päin naamaa ja käveltiin vähän eteenpäin ja saatiin lopulta taksi 130 000 rupialla, mikä sekin oli aika ylihintaa, mutta sateessa kävely täydet rinkat selässä ei yllättäen taaskaan kiinnostanu. Lopulta päästiin hotellillemme Sayang Maha Mertha Hotelille. Hotelli oli muuten ihan kiva, mutta huoneemme katto vuosi parista kohtaa ja "no hot water" tarkoittaakin "no water". Illalla käytiin vielä hakemassa lähimmästä Minimartista pähkinät ja mehut iltapalaksi.

Aamulla saikin herätä melkein auringonpaisteeseen, ei ainakaan satanut vettä! Lähettiinkin hotellilta kävelemään toiselle hotellille, Hotel Amarikselle, jossa oli yöpymässä muita suomalaisia Asia Exchange -opiskelijoita. Matkaa piti olla vain noin kilsa, joten ajateltiin, että kyllä se pystytään kävelemään. No, mentiin kaduissa vähän sekasin ja rinkat alko taas painamaan, joten päätettiin pitää aamupalatauko jossain australialaisessa raflassa. Ja sieltähän se taas tuli, kaatosade. Kysyttiin raflan omistajalta neuvoa Amarikselle ja se nauro meidän piirtämälle kartalle (joka oli siis katottu Google Mapsista) ja antoi meille paremman kartan ja kehotti ottamaan taksin. Mittaritaksilla sitten ajettiin Hotel Amarikselle ja hinnaksi tuli huimat 7700 rupiaa, eli joku 70 senttiä :D

Hotellin edustalla olikin tutut odottelemassa villojen välittäjä Farrahia ja me otettiin äkkiä huone hotellista ja lähettiin niiden messiin katteleen meille villaa. Löydettiinkin yksi tosi kiva, minne pääsisi muuttamaan vaikka heti! Osa jäi vielä hieromaan kauppoja, joten katotaan miten käy....

Nii ja ens yö nukutaan ekaa kertaa kahteen viikkoon Mirkan kaa erillisissä sängyissä! :D Taitaa olla myös viimenen yö seuraavaan neljään kuukauteen.

Kuala Lumpur

Aika Kuala Lumpurissa lähenee loppuaan, tänään olis tarkoitus suunnata viimein kohti Balia! KL:ssä ollaan tehty vaikka mitä ja jälleen kerran kävelty paljon, vaikka luvattiin itsellemme monta kertaa, että enää ei kävellä näillä kipeillä jaloilla.

Torstai

Keskiviikkoiltapäivänä saavuimme väsyneinä hostellillemme, joten sinä päivänä emme kauheasti muuta tehneet kuin etsineet ruokaa ennen nukkumaanmenoa. Mutta torstaina uusin voimin lähdimme tutustumaan lisää kaupunkiin. Kävimme mm. Chinatownissa, mikä oli kyllä aika säälittävä verrattuna Bangkokin Chinatowniin, kojuilla myyntiin lähinnä feikkilaukkuja ja -kelloja. Illalla päikkäreiden jälkeen menimme käymään KL Towerissa, jolla on korkeutta antennin päähän huimat 421 metriä. Antenni tuo kuitenkin korkeutta lisää niin paljon, että näköalatasanne oli "vain" reilun 270 metrin korkeudessa. Hienot näkymät silti! Lippu maksoi 45 ringgittiä ja siihen oli näköalatasanteen lisäksi pakko ottaa joko poniajelu, formulasimulaattori tai animal zone. No, päätettiin ottaa animal zone, mikä ei kyllä ollutkaan pettymys. Se oli minieläintarha, missä oli kaikenmaailman pieneläimiä. Suurimmat olivat jättikuristajakäärmeet, jotka ahdisti lasinkin takaa. Lisäksi oli apinoita, liskoja, lintuja, pupuja, rottia...

Animal zonella sai myös ottaa kuvia eläimen kanssa omalla kameralla. Huvi tietenkin maksoi hurjat 5 ringgittiä (eli reilu 1 euro). Tarkoituksenamme ei ollut mennä eläinten kanssa kuvaan, mutta erehdyimme seisomaan liian lähellä papukaijoija ja ennen ku tajuttiinkaan, mies oli laittanut jo ekan papukaijan Mirkan olalle. Sitten tuli toinen... ja kolmas... No saatiinhan halvalla hienot kuvat. Vaikka ite yritin sanoa, että en tarvitse kuvaa papukaijojen kanssa nii ei mies ottanu kieltoja kuuleviin korviinsakaan. Siinä sitten pönötettiin henkarina papukaijat käsillä. No oltiin jo valmiita maksamaan kun seuraavaksi mies kaivoi laatikosta käärmeen! Yritettiin taas sanoa "No, no, no", mutta eihän se mitään auttanu ku käärme oli jo mun hartioilla. Hieman kauhistuneena siinä sitten pideltiin käärmettä. No, jälleen kerran kielloista huolimatta oli Mirkan vuoro :D Uskomaton myyntimies kyllä, ei usko kieltoja ja tunkee eläimet vaa hartioille. No, ehkä se oli reilu kahen euron arvoista.

Perjantai

Perjantaina odottikin sitten aikainen kuuden herätys, koska haluttiin päästä Petronasin Twin Towereille. Sinne otetaan päivittäin noin 1000 vierailijaa ja lipunmyynti alkaa 8.30. Paikalle on siis oltava hyvissä ajoin jonottamassa, jos mielii lipun saada. Aikoja oli noin vartin välein ja ryhmäkoot luokkaa 40. Itse oltiin jonossa 7.30 ja saatiin aika 11.15. Lippu maksoi 50 ringgittiä, eli reilun 10 euroo, mikä oli kyllä halpa hinta noin upeasta visiitista.

Ensin meidät ajettiin hissillä 41. kerrokseen, josta pääsimme tornien välissä olevalle sillalle. Jo sieltä oli siistit näkymät ja kuvia otettiinkin noin miljoona. Onneks sattui hieno ja aurinkoinen päivä kaiken lisäksi. Seuraavaksi hypättiin taas hissiin ja ajettiin 83. kerrokseen, jossa vaihdettiin hissiin, jolla pääsi lopulta 86. kerrokseen asti. Mitkä näköalat! Aivan uskomatonta. Näki myös kuinka rohkeat ikkunanpesijät pesi viereisen tornin ikkunoita ihan ylhäältä :D Kuvia taas räpsittiin ja ihailtiin maisemista. Lopulta piti palata alas.

Petronasin torneilla on korkeutta huimat 452 metriä ja kerroksia 88. Eli oltiin melkein ylhäällä asti! En tiedä, kuinka kovaa hissi oikein kulki, mutta matkaan ylhäältä alas meni vain pari minuuttia! Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, jos Kuala Lumpurissa joskus tulee käymään.

Perjantai-iltapäivänä mentiin vielä nauttimaan ekaa kertaa tällä reissulla uimisesta! Täällä on sellainen yleinen swimming pool, minne pääsee eurolla polskimaan. Ite mentiin ehkä enemmän auringonottomeiningeissä sinne, mutta sitten aurinko päättikin mennä pilveen loppupäiväksi. Mutta pääsipähän vähän viilentymään! Illalla mentiin vielä syömään Homasen Ellin kanssa, joka sattui myös olemaan kaupungissa. Elli opiskelee koko lukuvuoden Kiinassa ja on nyt reissailemassa ennen kuin kevätlukukausi alkaa.

Lauantai

Lauantaina nukuttiinkin pitkään! Univelkaa tuntuu kertyvän kun ei pysty kunnolla nukkumaan. Meidän huoneen ilmastointi ei oikein vastaa odotuksia, joten yöllä herää vuorotellen siihen, että on hiestä märkä ja vuorotellen siihen, että on kylmä. Kuitenkin, lauantaina lähdettiin ekana metsästämään postia, jotta saataisiin viimein lähetettyä isovanhemmille postikortit, kun Bangkokissakaan ei sitä muka ehditty tekemään. No, posti oli kiinni. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja kuumuus tuntui joltain 45 asteelta. Oltiin nälissämme ja kävelty taas vahingossa pari tuntia, kunnes löydettiin rautatieasemalta ravintola. Syötiin ja hypättiin junaan, joka vei meidät Batu Caveseille. Luolissa on hindutemppeleitä ja ylös asti saa kiivetä jyrkät 272 rappusta. Vähän meinas hirvittää eikä taakse kantsinut kattoa. Ja edelleen se aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Ylös asti kuitenkin päästiin ja luola oli upea! Nähtiin myös paljon apinoita, joista otettiin tietty taas sata kuvaa.

Kun lopulta päästiin elossa takaisin alas, hypättiin takas junaan. Sitten odoteltiin Elliä, jonka kanssa mentiin kiertelemään puistoaluetta. Puistossa oli kaikenmaailman bird parkit, butterfly parkit, jne. Tosi kivannäköistä ja mukavaa vaihtelua keskustan betonimaisemiin. Löydettiin myös järvi, jossa uiskenteli paljon pikkukilpikonnia. Hostellin täti oli sanonut, että naisina emme saa olla puistossa pimeän aikaan, joten lähettiin pois ennen pimeää :D Otettiin ekaa kertaa täällä taksi ja mentiin syömään. Sitten lähettiin kerrankin ajoissa nukkumaan.

Tänään lähtee lento Balille 18.30 ja aiottiin tällä kertaa olla ajoissa kentällä :D Ei jaksa enää juosta rinkan kanssa. Seuraava postaus tuleekin sitten Balilta jee!

Amazing Race

Vihdoin Kuala Lumpurissa! Matka tosin meinas katketa heti alkuunsa kun meinattiin myöhästyä lentokoneesta. Lentomme lähti 9.25 ja aateltiin, että nopeesti syödään aamupala hostellilla klo 7.00 ja ehitään hyvin viel kentälle. No, Pom Pom nukku pommiin, joten oltiin jo tekemässä lähtöä tyhjillä vatsoilla, kun hän viimein päätti herätä 7.45! Siinä vedettiin sitte nopeesti nakit ja munat naamaan ja hypättiin taksiin. Kaiken lisäksi taksikuski oli pihi ja vältti yhden tietullin menemällä ruuhkaisen keskustan kautta. Ja meillä kun ei ollu hajuakaan kuinka kaukana lentokenttä ees on niin siinä sydämet tykyttäen istuttiin ruuhkassa.

Baggage drop meni kiinni 8.40 ja lopulta päästiin kentälle 8.48 ja ei tietenkään saatu jättää enää laukkuja sinne vaan jamppa sano portin numeron ja RUN! Riinallekin heitettiin vaan nopeet hyvästit ku piti juosta ja kovaa! No, seuraava mutka matkassa oli tietty turvatarkastus, koska rinkoissa oli kaikki rasvaputelit, mitä ei koneeseen saa viedä. Siinä sitten vaan sedille avaamaan täynnä olevaa rinkkaa ja kaivaamaan kalliit Suomesta ostetut aurinkorasvat esille ja roskiin. Lopulta kun siitä päästiin niin meitä kehotettiin taas juoksemaan, ja meidän portille oli tietty matkaa. Tai ainakin täydet rinkat selässä matka tuntui toooosi pitkältä ja juoksuaskeleet raskailta. No lopulta päästiin koneeseen 9.24 ja lähtö oli 9.25 (vaikkakin jostain muusta syystä lähettiin kyllä myöhässä).

Sellanen oli meidän Amazing Race tänään, virheestä oppien sunnuntaina lähetään kyllä lentokentälle hyvissä ajoin. Tänään on varmaan taas aika lepopäivä, jos jonkun yhen nähtävyyden jaksais käydä kattomassa. Ja kaiken lisäksi oon tullu kipeeks, kurkkuun koskee ja korvatulehduskin varmaan tekee tuloaan...

Eikä ihme, että on kuuma ku Forecan mukaan lämpöö on +35 ja "tuntuu kuin +42"... :D

Pom Pomin nakit

Iltaelämää

Nyt kun on alkureissusta saatu kaikki "pakolliset" turistijutut tehtyä, niin pari päivää on menny lähinnä Bangkokin iltaelämässä pyöriessä. Valokuvatkin tuntuu olevan vähän sen olosia.

Se ny on vaan fakta että tässä kaupungissa ei oo ihan hirveen paljon tekemistä. On kaks vaihtoehtoo: shoppailu tai ravintoloissa istuminen. Sitten ku ne vähäset rahat o shopattu ja rinkat täynnä, niin meille jää yks vaihtoehto. Ollaan täällä lähinnä nyt pyöritty pitkin kaupunkia ja syöty, nukuttu ja sitte illat istuttu katubaareissa. Ja kaava toistuu päivästä toiseen. Kolmena iltana ollaan käyty kattoo filippiiniläistä lempibändiä, Seventh Sense. Ja bändiläisistäkin on saatu uusia kavereita, kun ne tietenkin huomas että suomalaiset tulee ilta toisensa jälkeen kuuntelemaan uuestaan. Niin ja siis myös uus vuos vaihtu samaisessa paikassa samaa bändiä kuunnellen ja jatkoillekin lähettiin niitten kanssa.

Lapsetkin otetaan illalla ravintolaan mukaan ja hauskaa näytti olevan, kun pääsitvät lavallekin bailaamaan. Ja oli muuten molemmilla ihan Moves Like Jagger :) Ja bändin kitaristi Jay taustalla.

Bändin yks laulaja Ian on maailman eniten ADHD tyyppi. Jätkä on ihan all over the place ja seko. Hyvällä tavalla. =D

 

Eikä paikallisiin oo täällä vaikee tutustua, kun ihmiset on jokseenkin avoimempia ja ilosempia kuin Suomessa. Kaikki vilkuttelee ja hymyilee ja on heti sun tuttuja kun on muutamat sanat vaihdettu. Ja kutsuu sua heti kaveriks. :) Meininki on muutenkin paljon rennompaa, kellään ei oo otsaryppyjä ja ahdistuneita ilmeitä niinku Suomessa. Täällä ei tunneta stressiä. :) Eikä mekään tunneta, koska ollaan vielä lomalla.

Ollaan kyl saatu vanhojakin kavereita mukaan meinikeihin. Haakanan Ville oli eilen meijän kanssa, ja myöhemmin vielä Koivunoron Mattikin liitty seuraan. Hyvä ku on feisbuuk ja sieltä huomaa, et muitakin kavereita on samaan aikaan Bangkokissa. :) Eilen oli kyllä varsin railakas ilta verrattuna edellisiin, kun oli porukkaa enemmän.

Ville ja Matti

Ihmeen paljon sitä rahaa on saanu kuitenki kulumaan, vaikka aika tarkkaan ollaan katottu mihin sitä on pistetty ja ei olla ees ostettu mistään "tavallisista" kaupoista mtn vaatteita, vaan kojuista tinkaamalla. Niin halpaa ku ruoka ja taksit ja oikestaan kaikki täällä on verrattuna Suomeen, niin kaikilla on rahat loppu. =D

China Town

Niin, ja eilen päivällä käytiin myös China Townissa ihmettelemässä tavaramäärää. Made In China -krääsää on tässä maailmassa niiiin paljon! Kojuja toisen perään ja tilpehööriä riittämiin. Jos haluat ostaa yhden kamman tai peilin, niin ei onnistu, niitä saa 6, 12 tai 20 samalla. Ja hinnat on kyllä halpoja. Onneks yhdestä kojusta löyty kivoja korviksia, jotka makso 20 bahtia eli rontti 50 senttiä, niin penninvenyttäjä-opiskelijat sai jotain mukavaa ostettavaakin mukaansa. Syötiin myös herkulliset kevätkääryleet siellä.

Valokuvakansio

Ja meillä on muuten nyt kuvakansiossaki enemmän kuvia: http://maitovalaatrannalla.kuvat.fi

Tänne blogiin ei taas onnistu lataamaan kuin muutaman kuvan, ja silti netti tökkii paljon.


Kerrottakoon vielä niille jotka jaksoi loppuun asti lukea, että tekstin otsikon Pom Pom on meijän hostellin pitäjien poika (ehkä), töissä täällä ja nimi on aiheuttanut "hieman" naurua meissä. =D Pom Pom tekee meijän aamupalat, keittää nakit ja paistaa kanamunat. :) Ja respan tyyppi on hauska, kun se huutaa jo muutenkin hauskan kuulosella thain kielellä, että "Pom Pom, paistappas taas nakit tytöille".

Nyt me lähetään taas syömään ja tänään pitää mennä aikasin nukkumaan, koska aamulla meidän tiet eroo Riinan kanssa, ja mä ja Anne lähetään aamulennolla Kuala Lumpuriin. Herätys on kuudelta.