Back in Bali

Singaporen jälkeen tuntu taas ihanalta palata Balin kentälle noin sadatta kertaa. Tiettekste fiiliksen: pikku kangasreppu selässä (kiitos vaa Lotalle kaupoista :p ) ulos koneesta astuessa lämpö iskee naaman kuin seinä ja saa hymyn huulille. Juoksien lentokenttäbussista ekana viisumimaksuun. Passia vilauttamaan ja uus viisumi liimattuna passissa. Security ukkojen luokse (joilla on kukkia korvantakana ja riisiä otsassa), kangaskassi hihnalle skannattavaks ja kassista ulkopuolella roikkuvat consut jää kiinni liukuhihnan väliin. Ja sua vaan naurattaa, kun on maailman paras fiilis palata Balille... Balin kentänkin pääsee läpi noin viidessä minuutissa, jossei oo ruuhkaa. Ja kevyin kantamuksin on ihana matkustaa ja kun tietää miten homma toimii. Tästä seuraava rakas fiilis on tietenkin, kun ne noin miljoona taksikuskia hyökkää sun kimppuun. =D Niistäkin pääsin pujottelemalla läpi ja lopulta kotiin tyhjään villaan. I'm back in Bali!

Siinä vaiheessa iski kyllä hämmennys, kun ei näkyny muita vielä Balilla muutamia öitä viettäviä kavereitakaan siellä. Istuin yksin keittiön pöydän ääreen ja kelasin että mitäs sitten tekis. Yksin oleminen on tuntunu hassulta, koska on niin tottunut, että kotona on aina joku ja ympärillä on aina porukkaa. Hyvä, etten seinille alkanu juttelee.

Maarin kanssa kuitenkin vietettiin täällä vielä viikko yhessä. Muutettiin uuteen murjuun ja asuttiin kahden eri kämppiksen kanssa. Ja hyvin liikku muuttolaatikko, matkalaukku ja rinkat skoballakin. Nyt on kuitenkin sit vikatkin kämppikset lähteny Balilta. Janita lähti, Nikke lähti eilisyönä ja Maari sitä edeltävänä. Mutta arvatkaas kellä on ihana pieni oma huone nyt? :) Oon viimeks asunu yksiössä joskus viis vuotta sitten, mutta onneks mulla on Padi, ni ei tartte nukkuu yksin. Mutta on täällä vielä muitakin frendejä jäljellä ja tässä kompleksissa asuu myös kaks germaanityttöä, joiden kanssa jaetaan noi yleiset tilat.

Kauheesti ihmiset kyselee millanen kämppä mulla nyt on ja missä asun jne... Emmä vaa tajuu, siis ketä kiinnostaa? =D Eikös enempi kiinnostais mitä täällä on tehty? Mutta eniveis sen takia kirjotin nyt tän postauksen. Ja vastauksesi, mun huone on neliön mallinen, neljä keltasta seinää, ovi, kaks ikkunaa, sänky ja kaappi. Jipii. Sisustin myös tätä kymmenen neliön huonetta laittamalla oman tyynyliinan ja ripustamalla vanhan pyyhkeen verhoksi ikkunaan. 

Paddington chillaa

Mut kattokaa kui villi viikko meillä on ollu. Lavuaariki innostu. Maari: "En voi ikinä unohtaa sitä näkyä ku sä aamuyön tunneilla, puoli kyykyssä kannattelet meijän LAVUAARIA josta suihkuaa vielki vettä :D:D"

Annen kotimatka

Singaporesta jatkoin tiistaiaamulla matkaani Bangkokiin ja näin tosiaan Mirkan ja mun tiet erosivat. Singaporen lentokentällä jäin kiinni siitä, että mun käsimatkatavarat painoi sallitun seitsemän kilon sijaan 12 kiloa, hups. Ruumalaukkujen painoraja mulla oli 25 kiloa ja rinkan painaessa 13 kiloa, käsimatkatavaralaukkukin sitten meni ruumaan ja yhteispainoksi tuli tasan 25 kiloa :) Lisämaksuilta siis vältyttiin. Kentällä olin oikeastaan vaan tyytyväinen, ettei ollut kuin pikkukäsilaukku kannettavana.

Bangkokin lentokentällä oli taas vastassa kauheen pitkä jono passintarkastukseen. Lopulta kuitenkin pääsin läpi ja lähdin metsästämään automaattia ja junaa keskustaan. Automaatin antaessa vaan isoja rahoja vaihdoin viimeset Singaporen dollarit bahteihin, että sain pikkurahaa junaa varten. Junalla ja skytrainilla kulkeminen oli jo tuttu juttu alkuvuodelta, joten kätevästi ja ongelmitta pääsin keskustaan asti. Hostellikin oli antanut hyvin tarkat ohjeet, joten löysin sinne nopeasti. Tai nopeasti ja nopeasti, jossain vaiheessa luulin, että pyörryn rinkan painon alla, koska olin niin väsynyt ja nälkäinen ja ulkona oli lämpöä 38 astetta. Kaiken lisäksi olin onnistunut saamaan Singaporessa flunssan (en tajuu miks sen ilmastoinnin pitää olla joka paikassa niin saakelin kylmällä!) Aika nopeasti tulikin tehtyä päätös, että lentokentälle lähtiessä otan taksin, vaikka se maksaisi viisi kertaa enemmän kuin skytrain+juna -yhdistelmä (silti euroissa ei juuri mitään).

Hostellini oli Urban Age Hostel, josta Mirkan kanssa oltiin varattu kahden hengen dorm. No, Mirka perui ja menin yksin dormiin ja huonekaverini olikin yllärinä mies. En tosin kauheasti häntä nähnyt, tuli ekana yönä puolen yön aikaan kääntymään ja lähti saman tien pois jonnekin muualle yöksi (varmaan löysi jonkun kivan ladyboyn). Itse menin väsyneenä jo kahdeksan aikaan nukkumaan :D (huom. Balin aikaan yhdeksältä!) Tiistaina tuli siis käytyä vain pikaisesti MBK:n ostoskeskuksessa syömässä ja vähän kattelemassa kauppoja. MBK:n yläkerrassa on ruokamesta, missä on monia erilaisia kojuja, joista saa halvalla tosi hyvää ruokaa. Tämä tuli todettua jo tammikuussa, joten tietenkin palasin sinne. Ja kyllähän se tom yam -keitto oli edelleen hyvää! Itseasiassa parempaakin :) Mutta täytyy kyllä todeta, että Balilta saa paljon parempaa fried riceä kuin Bangkokista...

Fried rice ja tom yam -keitto, nam!

Keskiviikkonaamuna tulikin sitten yllättäen herättyä aika aikasin. Hetken googlettelin, mistä löytäisin kätevästi nettikahvilan, jossa pääsisin tekemään Suomen lentojen check-inin ja printtaamaan lentoliput. Valitsin yhden läheltä Asokin skytrain-pysäkkiä, ihan vaan siksi, että pääsin vielä kerran kuulemaan skytrain-kuulutuksen "Nana" :D Ja olihan se edelleen hauskan kuuloinen! Siinä skytrainissa seisoessani aloin miettimään, että missähän se Terminal 21 -shoppailukeskus oikein oli, ja hyvällä tuurillahan se oli aivan Asokin pysäkin vieressä. Joten menin sitten sinne pyörimään. Terminal 21 on siis ostoskeskus, joka on tehty näyttämään lentokentältä. Eri kerrokset ovat eri kaupunkeja ympäri maailmaa ja jokainen kerros on tietenkin sisustettu sen kaupungin mukaisesti. Olin siis ihan turistina ja kolusin kaikki kerrokset läpi ja otin paljon kuvia! Mitään en tietenkään ostanut koko paikasta, vaikka se oli täynnä kaikkia ihania erikokoisia vaateliikkeitä!

Terminal 21, San Francisco

Kyllästyttyäni Terminal 21:een lähdin etsimään sitä nettikahvilaa. No sehän löytyi nopeasti ja sain check-init tehtyä ja liput tulostettua! Hetken vielä pyörittyäni Terminal 21:n huudeilla otin skytrainin MBK:lle. Kävin taas yläkerrassa syömässä ja jäin kaupoille pyörimään.  MBK on täynnä turisteille suunnattuja kojuja, missä myydään kaikenlaista vaatteista puuesineisiin. Kojujen alueella saa helposti ittensä eksyksiin ja jos haluaa palata jollekin tietylle kojulle niin ei varmasti enää löydä sitä :D Mutta päättömästi palloillessa siellä voi tehdä vaikka mitä löytöjä. Matkalaukkujen tilan puutteen takia shoppailut jäi tällä kertaa korviksiin, aurinkolaseihin ja huiviin. Ja itseasiassa ostin uudet varvassandaalit, koska vanhat alkoi liikaa hiertää ja lensi saman tien roskiin (joten eihän tätä ostosta oikeastaan siis edes lasketa).

Terminal 21

Keskiviikkopäivä menikin aika hyvin käveltyä ympäriinsä koomassa. Hetken aikaa lepäilin hostellilla ja sitten muistin, että pakkohan yhdessä hieronnassakin on käydä! Suuntasin siis takaisin kaduille ja kävelin hetken aikaa kunnes löysin mieluisan näköisen paikan (valitsin sen, missä ei ollut kauheeta kasaa työntekijöitä huutelemassa "you want massage"). Otin tunnin jalkahieronnan ja se oli rankan päivän päätteeksi täydellinen! Jalkojen lisäksi mies hieroi myös kädet, hartiat ja päätä. Tuli niin rentoutunut olo! Sitten vielä pari tuntia hereillä pakkaillessa ja kirjoittaessa tätä blogia, ja jouduin jo nukkumaan.

Menin ilmeisesti liian aikasin nukkumaan tai sitten johtui jännityksestä, että torstaiaamuna heräsin jo viideltä, enkä enää saanut unta. Siinä aamutoimet tehtyäni ja hetken datailtua päätin suorittaa pienen aamuliikunnan ja lähteä sittenkin lentokentälle skytrainilla ja junalla (aika nopeasti ihminen kyllä unohtaa kokemansa kärsimykset). Liikunnasta se tosiaan kävikin, mutta ei ollut ihan niin rankkaa kuin aiemmin, ja säästinpähän aika paljon rahaa :) Kentällä olin siis hyvissä ajoin ja ehdin vielä rauhassa hengitellä hetken Aasian ilmaa. Lopulta päästiin lentokoneeseen ja noin 10 tunnin lentomatka saattoi alkaa. Kaks ihan jees ateriaa taas tarjoiltiin lennon aikana (jälkkärit oli nam, ekassa oli suklaakakkua!) ja leffa- ja sarjatarjonta oli taas kattava. Siinä se aika menikin suht nopeesti katsoessa 14 jaksoa How I Met Your Motheria ja kaks leffaa :D Jalkatilat oli edelleen ahtaat, mutta oon aika varma, että joulukuun lennolle vika jalkojen särkyyn oli kyllä kiristävissä lentosukissa. Koska nyt jätin sukat pois eikä ollut ollenkaan niin kivuliasta :)

Terminal 21, mutta myös oikeasti saavuin Istanbuliin :)

Istanbuliin saavuttiin jotain 17.30 Istanbulin = Suomen aikaa. Ihmettelin kovaa väsymystä, mutta sitten tajusin, että elänkin vielä viis tuntia edellä tätä aikaa :) Edessä olikin sitten reilu 12 tuntia Istanbulin kentällä. Hetken lepäilin koneesta tultuani ja sitten suunnistin Starbucksiin kaakaolle. Positiivinen yllätys oli, että Istanbulissa pistokkeet ovat samanlaisia kuin Suomessa (kun olin jättänyt kaikki adapterit ruumalaukkuihin), joten pääsin koneelle viihdyttämään itseäni. Nettiin en päässyt, joten käytin aikani jopa hyödyllisesti. Kirjoitin kaikenmaailman vaihtoraportteja ja powerpoint-esityksiä keväästä ja myös kahta eri blogitekstiä :) Lopulta väsymys vei voiton ja oli pakko etsiä joku pieni sopukka, mihin kehtasin mennä vähäksi aikaa unten maille. Aamulla olikin sitten edessä taas aikainen herätys lennon boardingin alkaessa jo ennen kaheksaa. Sain nukuttua peräti neljä tuntia ja luettua mukaan tulleen kirjan loppuun. Loppuajan oikeestaan vaan palloilin ympäri kenttää.

Viimein tuli aika nousta Suomen koneeseen ja kolmen tunnin lento meni hujauksessa. Suomessa tuli odotettuna järkytyksenä kylmä ilma, kun nousin koneesta. Ja kyllähän siinä itku tuli kun näin äitin ja iloiseksi yllätykseksi myös Matin odottamassa mua! Pääsin vihdoin kotiin.

Singapore in a nutshell

Fiksuina tyttöinä oltiin buukattu ne halvimmat lennot Bali-SNG, eli edessä oli lento kuudelta aamulla, ja herätys ennen kolmea yöllä. Yöunet jäi vähille, vaikka koneessa sai nukkua vielä toiset pari tuntia. Saavuttiin Singaporeen aamuysiltä ja kyl väsytti. Käytiin heittämässä Annen laukut hostlalle ja lähettiin seikkailemaan metrolla ja kävellen ympäri kaupunkia. Käveltiin keskustasta Little Indiaan tukahduttavassa kuumuudessa, eikä oikeen jaksettu zombailla siellä. Mutta tulipahan nähtyä. China Town skipattiin, kun niitä on jo parit nähty muissa kaupungeissa.

 

Käytiin tsekkaamassa maailman isoin maailmanpyörä Singapore Flyer ja must-see Marine Bay Sands hotelli. Hotelliin pääsi ulkopuolisena yläkannelle 20 dollarilla, mutta uimaan infinity pooliin ei pääse muut kuin hotellin asukkat. Näkymät oli kuitenkin huikeet, sekä maailmanpyörästä ja hotellista, ja niin myös jääkahvin hinta laivan kannella.

Näkymät maailmanpyörästä

I'm on a boat

Käytiin nopeesti ottamassa pikkasen lepiä hostellissa ja jatkettiin vielä illalla kattomaan Clarke Quay baarialue. Harmi kun ei ollu keskiviikko ja ladys night, että ois päässy ilmasille drinksuille.. Ehkä ens kerralla sitten.

Clarke Quay

Painuttiin petiin aikasin, ja aamulla heräsinkin siihen kun Anne oli lähössä kentälle ja heitettiin hyvästit. Siihen loppu meidän reissaaminen yhessä. Tosiaan nukuttiin melkeen 5kk samassa sängyssä tai ainakin samassa huoneessa, reissattiin kaikki reissut yhessä, ja kotiinkin oli tarkotus mennä yhessä. Mutta Anne jatkoi nyt Bangkokkiin ja mun suunta oli takasin Balille.

Ite lähdin liikkelle myöskin aikasin keskustaan vaan todetakseni, että kaikki mestat aukee vasta kymmenen jälkeen. Istuin sitte mäkkärissä kahvilla ja sovittiin Sofien kanssa treffit Singapore Zoohon! Matka sinne kestikin luultua pitempään, yli tunnin, joten aika pikapikaa vilkuilin elukat läpi. Nähtiin mm. white tiger ja tosi symppisluonteisia norsuja. Ja liikaa apinoita. En nyt lisää kuvia, kun kyllä te tiedätte miltä eläimet näyttää. Puolet eläintarhastakin jäi ens kertaan, kun piti lähtee lentokentälle. Päällimmäisenä Singaporesta jäi mieleen ipodejansa räpläävät ihmiset metrossa kuulokkeet korvilla, ja se kuinka erinäköstä jengiä siellä asui. Ihonväriä ja naamavärkkiä löytyi joka sorttia Intialaisesta mallista kaikennäköisiin Aasialaisiin versioihin ja jonkin verran länkkäreitäkin.

Lento Balille ja nyt on taas uus viisumi taskussa loppureissua varten. :) Oli outoa palata meidän villaan, joka oli tyhjillään. Mutta edelleen, seikkailu jatkuu... Tänään muutto uuteen kämppään.

Viimeiset hetket Balilla

Nyt se hetki on tullut. Neljä ja puoli kuukautta meni hujauksessa, kolme ihanaa kämppistä on jo pitänyt hyvästellä, ja tänään lähtee kolme lisää. Mutta ei oo meidänkään lähtöön kun noin 20 tuntia! Ja onneks Hanna, Mona ja Annina toiselta villalta tulee meille muutamaksi päiväksi asumaan, niin ei tarvii viettää viimeistä iltaa ihan tyhjässä villassa :) Mun viimesen päivän suunnitelmat meni vähän pipariksi. Ajattelin, että otan viimeiset päivät tehokkaasti aurinkoa, jotta saan sen rusketuksen takaisin, minkä sain Gileillä. No, Bali ei tietenkään ole ollut ihan samaa mieltä mun kanssa asiasta, vaan on sitten pari viimestä päivää ollut tosi pilvistä ja satanut. Eiks se sadekausi jo loppunut?! Enteilee selkeesti loppua. Toivoin myös, että tukan värjääminen blondiksi tekis musta vähän ruskettuneemman näköisen, mutta turha luulo sekin :D Ehkä mun pitää lopulta vaan hyväksyä, että en rusketu! Vaikka silti uskon, että oon ruskeempi ku moni Suomessa ;)

Muita viimeisien päivien suunnitelmia oli tietenki pakata. Sen suhteen olin niin kärsimätön, että pakkasin rinkan jo melki täyteen joku viikko sitten... Saa nähä kuinka ummehtuneelta vaatteet haisee :D Mutta eilen lopulta pakkasin loputkin kamat viimesiä vaatteita ja purnukoita lukuun ottamatta. Ja sain yllättyä suuresti. Mun tavarat mahtuu! Ja vielä helposti! Eikä tarvinnut heittää vanhoja lenkkareitakaan roskiin! Tää tietty tarkottaa sitä, että Singaporesta ja Bangkokista saattaa vielä tarttua jotain matkaan...

Lisäksi viimeiset tuliaiset tuli ostettua eilen (tai melki viimeset, taidan lentokentältä napata vielä jotain pientä mukaan ;)) ja nyt oon yrittäny pärjätä mahdollisimman vähällä rahalla, koska en millään en viittis nostaa automaatista rupioita. No onneks täällä saa safkan sillä alle eurolla. Täytyy sanoa, että toi tuliaisten ostaminen lähti jossain vaiheessa vähän käsistä. Sen takii pelottikin, että mahtuuko kaikki kamat enää laukkuihin.

Meillä oli torstaina Closing Ceremony, missä saatiin todistukset, että ollaan opiskeltu täällä. Arvosanoja ei vielä saatu, tän kulttuurin tuntien ne tulee hyvällä tuurilla joskus parin kuukauden päästä. Juhlaan piti pukeutua traditional costumeen, mutta koska meillä piheillä ihmisillä sitä ei ole, niin ihan siistit vaatteetkin riitti. Tulipahan ekaa kertaa käyttöä myös sille mekolle tällä reissulla! Tuli kyllä ihan yläasteen kevätjuhla mieleen. Vuorotellen käveltiin lavalle hakemaan todistusta. Illalla oli sitten vielä järkätty meille pienet beach partyt, joista ite kyllä luikahdin tosi aikasin kotiin (oikeestaan ennen kun juhlat ees alko :D). Jotenki oottaa lähtöö niin paljon, ettei oo enää huvittanut juhliakaan. Ja haluun pitää mielessä meidän viimeset juhlimiset koko porukalla ennen Soilan ja Riinan lähtöä!

Closing Ceremony, Team America ja Team Finland!

Tänään pitäis vielä mennä Mirkan kanssa käymään surffioutleteissä, jos sieltä vaikka tarttuis halvalla mukaan Converset :) Lisäks aateltiin katsastaa yks balilainen kirppis tässä ihan lähellä. Ilta meneekin varmaan sitten jännittäessä ja pakatessa vielä viimesetkin kamat. Niin ja sen Suomi-USA -pelinkin vois kattoo, kun se kerran tulee ihmisten aikaan tälläkin puolen maailmaa ;) Sitten lyhyet unet, kolmen aikaan ylös ja lentokentälle. Lentohan lähtee 6.20. Filippiineille lähtiessä kyllä totesin, etten enää ikinä ota noin aikasta lentoa, mutta minkäs teet, kun toi oli jo varattu :D

Mirka tosiaan lentää mun kanssa Singaporeen, että siellä vielä pyöritään yhdessä ennen kuin tiemme eroavat. Tosi outoa, koska koko ajan on ajatellut, että tälle reissulle lähettiin yhdessä ja tältä reissulta palataan yhdessä. Mutta kyllähän tätä osas enteillä jo aikoja sitten, kun Mirka alkoi ekaa kertaa puhumaan jäämisestä :) Ja oon Mirkan puolesta tosi ilonen, koska tätä se selvästi haluaa! Ihanaa, että se onnistui noinkin helposti ja halvalla. Vähän jännittää ittee reissata ekaa kertaa yksin. Mutta sekin on vissiin joskus tehtävä niin ihan hyvä alottaa parin päivän Bangkokin reissulla :D Toisaalta ihan jännääkin päästä yksin pyörimään sinne, se kuitenkin on onneks jo aika tuttu kaupunki. Eniten jännittää lennon vaihto Istanbulissa, kun siellä pitää viettää koko yö, jotain 15 tuntia. Mutta eiköhän siitäkin selvitä! Muistelen vaan kauhulla mun ekaa junamatkaa yksin, kun piti vaihtaa ja vaihdoin väärään junaan (ja tämähän tapahtui noin kaksi vuotta sitten)... No onneks väärälle lennolle ei oo mahdollista mennä :D Mutta näin melkein viiden kuukauden sängyn jakamisen jälkeen Mirkan ja mun tiet eroaa!

Mutta oiskohan mun vika Bali-postaus sitten tässä. Varmaan tulee vielä Singaporesta ja Bangkokista jauhettua jonkun verran tänne, mutta Bali taitaa olla tässä! Kivaa oli ja toivottavasti nähdään vielä joskus uudestaan! Ja toivottavasti Mirka vielä jaksaa kirjotella kuulumisiaan tänne :)

ps. juuri kun aattelin, että tässä päivässä olisi toivoa auringon paisteen suhteen, niin just alko sataa vettä kaatamalla.

Viikko... vai seittemän viikkoa???

Joskus maaliskuussa alko tuntua, että vaihtoaika Balilla jää hiukka lyhyeks. Ajatus kävi mielessä, että jospa jäisikin tänne pidemmäks aikaa.  Jostain syystä asia unohtu, kun rupes miettimään kuinka kivaa on myös palata Suomeen. Viimeisellä viikolla asia alko kuitenkin vaivaamaan mieltä enemmänkin, ja kelasin kuinka paljon vaikeempaa ja enemmän maksaakaan tulla takasin Balille sitten joskus myöhemmin kuin että jäisi suoraan tästä. Kuume puski päälle ja jossain ihme sairasteluhöyryissäni selvitin, että lentojen siirtäminen onkin paljon halvempaa kuin mitä kuvittelin. Seuraavana päivänä kävelinkin jonkun ihme päähänpiston vuoksi lentoyhtiön toimistolle ja näppärästi vaihdoin lentoja, ja ostin paluulennon Singaporesta Balille. Eli nyt kävi näin; jään Balille vielä seittemäks viikoks. =P Käydään Annen kanssa Singaporessa, mistä Anne sitten jatkaa alkuperäisten suunnitelmien mukaan Bangkokin ja Istanbulin kautta Suomeen. Singaporesta ite lennän takasin Balille, nappasen uuden viisumin taskuun ja murehdin sitten missä mulla on rahaa asua täällä...

Eipähän ainakaan tuu oiskosittenkipitäny-harmitteluja! Meneehän tuokin loppuaika sitten nopeesti, ja kyllä täältä kohta tullaan takaisin. Anne ja Riina saa pitää nyt ”Miinan ja Mannen-kotiinpaluubileet” kahestaan ja Sirpa pitää bileet sitten myöhemmin kesällä.

Koulussa viimesinkin tentti on nyt ohi ja  huomenna on Closing ceremony. Sitten arvatkaas mitä: alkaa loma! Ja vielä kun ens viikolla visarunin jälkeen meri alkaa näyttää vihreetä valoa ja pienempiä aaltoja meikää varten, niin elämä hymyilee. :) Nähdään myöhemmin, Suomi!

PS. Ja kaikki te kymmenet uteliaat kaverit, jotka jo ootte ahdistellu kysymyksillä ja painostuksella feisbuukissa, tai te jotka ette kehtaa kysyä, niin EI, täällä ei oo ketään indosurffilettiä mun seurana, ihan yksin jään! =D

Viikko!

Enää viikko Balilla ja matka kohti Suomea alkaa! Riina ja Soila lähti eilen yöllä ja kyllä siinä meinas pikkuporu tulla, kun joutu hyvästelemään niin läheiseks tulleet ihmiset. Mutta onneks nähään Suomessa! Riinan ja Soilan lähtö kasvatti vielä enemmän omaa koti-ikävää ja haluais itekkin vaan jo mennä! Vielä kun meillä on nyt final testit niin ei yhtään kiinnostais enää olla täällä. Mutta pitää vielä nauttia viime hetket ja Villekin on vielä huomiseen asti täällä.

Lähtövalmistelut on jo tullut aloitettua, turhaa kamaa heitetty roskiin ja vähän siivoiltu vaatekaappeja. Saa nähä miten mahtuu kaikki neljän kuukauden kamat rinkkaan ja pikkumatkalaukkuun... Viime viikonloppu menikin siinä, että pidettiin vielä vikaa kertaa hauskaa koko porukalla.

Tänään meillä oli kielen koe, joka osoittautui taas täsmälleen samaksi kuin viime viikon harjoituskoe. Kuuntelukin oli yksi niistä, mitä oltiin tunnilla kuunneltu. Eli piece of cake jälleen kerran. Turismin koe oli take-home-test, mikä palautettiin tänään. Oli siis viikko aikaa rustailla kahdeksaan kysymykseen vastaukset. Kirjallisuudesta meillä ei ole koetta ollenkaan, vaan siitä piti kirjoittaa noin A4-pituinen novelli indonesiaksi. Ei paha nakki, ja sanotaanko, että Google Translator on ihan kätevä väline. Huomenna meillä on sitten vielä luvassa kielen puhekoe ja historian koe sekä keskiviikkona talous ja sitten on homma taputeltu! Torstaina on closing ceremony, jolloin saadaan todistukset ja muuta hässäkkää.

Vikoja iltoja koko porukalla.

ps. Oon blondi!

Paluu Suomeen lähenee

Alotin kirjottamaan feisbuuk-statusta, mutta asiaa pyörii päässä niin paljon, että tästä tulikin lopulta blogipostaus. :D Kello on jotain yks yöllä ja Lotan kanssa oltiin tuossa menossa kymmeneltä nukkumaan. Avasin äsken läppärin kolmatta kertaa, kun ei uni tullut palloon.

Juttuhan on niin, että meillä on aikaa Balilla noin 11 päivää. Sehän tarkottaa saman verran päiviä käydä surffaamassa. Tästä ajasta koko huominen menee mulla Lotan kanssa koulun ekskulla, jonne halusin lähteä. Yksi päivä menee WaterBom-vesipuistossa. X aikaa menee viikonloppuna kyynelehtiessä kämppisten kanssa viimeistä yhteistä viikonloppua Alleycatsgreenboxeikonskygardenissa. Ens viikolla on lopputestit, jotka toki ei koko viikkoa vie, mutta syövät aikaa, ja aiheuttavat aivan ylitsepääsemättömän jäätävän määrän stressiä samalla kotitenttejä tehdessä. No eniveis... Tästä hulppeesta puolestatoista viikosta jää hyvin ajotettuna jäljelle noin muutama surffikerta. Ahdistus! Kohta voi alkaa laskea kertoja yhen käden sormilla. Tässä vaiheessa aletaan menee mereen vaikkei olis aaltojakaan. Harmittaa eniten, että pitää lähteä just sillon pois kun alkaa kässää tota hommaa enemmän. Tai ainakin nyt tietää mitä tekee väärin. :D

Viikko sitten olin ihan innoissani Suomeen paluusta. Näkee tuttuja ja pääsee eroon Balilla ärsyttävistä asioista. Kyllä vaan, täälläkin on sellaisia. Ei tartte sietää yhtäkään hihastarepijää tai manicurepedicure-huutoja tai paikallisten naurettavia huijausyrityksiä. Ja yks mitä kaipaan Suomessa eniten, on julkinen liikenne! :D Skoballa ajaminen ei oo sujunu mulla täällä missään vaiheessa. Välillä oon innostunu ja rohkaistunu kokeilemaan ajaa lähimmälle warungille, mutta sinne päästyä toteen etten haluis enää ajaa takas. Liikenne on ihan omaa luokkaansa täällä ja skoban penkillä kyydissäkin pelottaa. Yks seikka on myös tietysti se, ettei Suomessa tarvii olla turisti. Vaikka täällä on muutaman kuukauden nyt pyörinyt niin ihan yhtä turistina jokainen vastaantulija meitä pitää ja huutelee kauppoihinsa. Suomessa voi taas ihanasti sulautua massaan.

Fiilikset vaihtelee täällä tällä hetkellä aika lailla, kun ei osaa päättää onko innoissaan menemään takas Suomeen vai haluisko vielä jäädä Balille. Sekavaa, kyllä. :D Porukoitten ja Atron vierailun jälkeen tuli ensimmäistä kertaa se fiilis, että kiva palata kotiin. Ja se on kulutettu klisee, että aikaa menee nopeesti, mutta viimeset viikot on ainakin hurahtanu aivan liian nopeesti. Mutta nautitaan täällä vielä loppuaika ja sitten karataan takas Suomeen Singaporen ja Bangkokin kautta! :)

Mandjoogoordap ja loppurutistus

Kun kerta tällä puolella maapalloa ollaan niin pitihän siellä Ausseissakin käydä pyörähtämässä. Ajatus on ollut koko reissun ajan mielessä, mutta kun helmikuun lopulla tutustuttiin pariin aussipoikaan, Kendalliin ja Brodieen, täällä Balilla niin siitähän se ajatus sitten lähti toteutumaan. Lopulta saatiin Mirkan ja Soilan kanssa  varattua lennot ajalle 18.-22.4. ja sieltähän se sitten lopulta tuli. Lennoissa kävi yllättäen pieni kämmi, luulin ostaneeni menolennon keskiviikkoillalle, mutta check-iniä tehtäessä huomattiin, että lähtö olikin jo tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. No ei siinä, yksi lisäpäivä Ausseissa ja yksi päivä vähemmän koulussa.

Perthiin saavuttiin keskiviikkoaamuna neljän aikaan. Vähän jännitti, että kuinka tarkkaan meidän tavarat syynätään, koska Ausseihin on ilmeisesti tosi tarkkaa mitä saa viedä ja mitä ei. No, ei syynätty ja oltiin hetkessä ulkona. Ja mikä järkytys olikaan astua ulos lentokentältä! Varmaan joku 15 astetta lämmintä ja tuuli aika paljon. Balin reilun 30 asteen jälkeen se oli aikamoinen shokki ja tuntui ihan talvelta. Hetki saatiin kentällä odotella, kunnes Kendall ja kämppis Steven tuli hakemaan meitä. Hypättiin amisautoon, jossa poppi soi. Tuli ihan teinivuodet mieleen. Matkaa niiden kämpälle olikin joku tunti, eli ihan Perthissä ei siis asuttukaan. Pojat asuu kaupungissa nimeltä Mandurah, jonka aboriginaalinimi on Mandjoogoordap. Matka taittu nopeasti kun vuorotellen kyltin tullessa harjoiteltiin sanomaan tuota nimeä. Vielä ennen nukkumaanmenoa Steven ajelutti meitä ympäri Mandurahia ja esitteli aamunkoitteessa paikkoja. Lopulta päästiin nukkumaan noin seitsemän aikaan aamulla. Steven oli ihana ja luovutti meille oman huoneensa ja sänkynsä ja nukkui itse sohvalla. Tutustuttiin myös Kendallin kahteen toiseen kämppikseen, Shaneen ja Shannoniin aka Luolamieheen ja Möykkyyn :D Tosi mukavia tyyppejä kaikki!

Paikallisia banaaneja.

Jatkot Brodiella ja Snakes&Ladders -juomapeli.

Brodien kämppiksellä oli maailman ihanin kissanpentu!

 Aussien reissu meni lähinnä pyöriessä Mandurahissa, shoppaillessa ja juhlitessa. Kun pojat oli töissä tai pelailemassa videopelejään pyörittiin tyttöjen kesken ostoskeskuksessa. Hinnat oli aika järkytys Baliin verrattuna, mutta toisaalta aikalailla Suomen hinnoissa. Steven jakso ajeluttaa meitä ympäri Mandurahia ja yks ilta mentiin etsimään kenguruja ja niitähän nähtiin ja paljon! Harmi, että oli niin pimeetä, ettei saanu kameralla ikuistettua tuota ikimuistoista hetkeä :) Paikalliseen irkkupubiin Murphy'siin tuli tutustuttua ja kunnon baaritappelukin todistettua. Kerran käytiin myös keilaamassa Kendallin ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Parina yönä oltiin Brodien luona ja saatiin tutustua senkin kämppiksiin ja kavereihin. Käytiin me yks päivä pyörimässä Perthissäkin, minne meni junalla vajaa tunti. Mukavanoloinen peruskaupunki kerrostaloineen. Tuli myös syötyä tähän mennessä kalleimmat nasi gorengit, reilu 8 dollaria! Eikä ollut läheskään niin hyvää kun Balilla, yllättäen.

Biitsillä.

Vaikka Aussit on aika kallis paikka ja baarissa bissestä saa maksaa 8-10 dollaria, viini oli silti halpaa. Halvimmillaan ostettin 3,5 dollarin viinipulloja. Pelattiin myös mm. Walking Dead -juomapeliä, "Zombie, drink!". Viimesenä iltana kokkailtiin vielä pitsaa pojille kiitokseksi. Viisi päivää meni tosi nopeesti ja lopulta oli sunnuntai ja lähdön aika. Steven oli töissä, joten ei voinut viedä meitä lentokentälle. Shanen autossa ei ollut tilaa kolmelle ja Shannonin auto ei oo rekisterissä. Joten Kendall vietti melkein koko sunnuntaipäivän yrittäen saada meille kyytiä. Lopulta jouduttiin tyytymään junaan Perthiin ja Perthistä taksilla lentokentälle 35 dollarilla. Ehdittiin kuitenkin ajoissa ja meitä odotti paluumatka lasten täyttämässä lentokoneessa. Ausseista lähtö oli aika haikeeta, koska taas joutui hyvästelemään ihania tyyppejä. Se onkin ehkä vaihdon ja reissaamisen ainoa varjopuoli, että tutustuu upeisiin ihmisiin, joille joutuu lopulta jättämään hyvästit. Brodie kuitenkin suunniteli Suomeen tulemista syksyllä, joten ehkäpä hänet vielä nähdään.

Poikien kämppä ja piha.

Perth

Ausseista kun kotiuduttiin niin saatiinkin melkein heti taas vieraita Suomesta. Ville saapui tiistai-iltana Bangkokin ja Singaporen kautta. Kesällä luvattiin Villelle, että jos hän tulee Balille meitä moikkaan, niin ollaan limusiinin ja sangriakannun kanssa vastassa. Limusiini valitettavasti jäi, mutta 1,5 litraa sangriaa oli messissä! Oli poika vissiin ihan tyytyväinen. Ja majotuksen suhteen Ville pääsee halvalla ja nukkumaseurakin on mitä parhainta, sillä Mirkan ja mun väli meidän hääsviittisängyssä odotti.

Koulua on enää viikko jäljellä ja Balilla oloa vajaa kaksi viikkoa. Ensi viikolla on luvassa final testit, joiden suhteen ei kyllä varmaan tarvitse stressata sen enempää kuin midtestienkään (eli ollenkaan). Ville lähtee Balilta 8. päivä ja me melkein heti perässä 14. päivä. Vielä on edessä yksi yö Singaporessa ja kaksi yötä Bangkokissa ennen Suomeen paluuta, hurjaa! Tunteet kotiinpaluun suhteen on vaihdellut aika lailla, hetki sitten oli vielä kauhee masennus, ettei haluu lähtee täältä pois. Mutta nyt on kun sulatellut asiaa niin oon oikeestaan jo aika innoissani kotiinpaluusta! Ihanaa nähä kaikki kaverit ja perhe ja töihin menookin ootan jo innolla! Kylmyys voi olla samanlainen shokki kun Ausseihin mennessä, mutta onneks Suomessa on paljon lämpimiä vaatteita, toisin kuin Ausseissa... Ja ties mitä kujeita sitä kesällä vielä keksiikään!

Niin ja hyvää wappua vaan kaikille! Tulikin pitkästä aikaa oltua wappu hyvin rauhallisesti. Kieltämättä kyllä tuli vähän ikävä Tampereen teekkariwappua... Mutta onneksi sellainen on edessä vielä ensi vuonna!