Pom Pomin nakit

Iltaelämää

Nyt kun on alkureissusta saatu kaikki "pakolliset" turistijutut tehtyä, niin pari päivää on menny lähinnä Bangkokin iltaelämässä pyöriessä. Valokuvatkin tuntuu olevan vähän sen olosia.

Se ny on vaan fakta että tässä kaupungissa ei oo ihan hirveen paljon tekemistä. On kaks vaihtoehtoo: shoppailu tai ravintoloissa istuminen. Sitten ku ne vähäset rahat o shopattu ja rinkat täynnä, niin meille jää yks vaihtoehto. Ollaan täällä lähinnä nyt pyöritty pitkin kaupunkia ja syöty, nukuttu ja sitte illat istuttu katubaareissa. Ja kaava toistuu päivästä toiseen. Kolmena iltana ollaan käyty kattoo filippiiniläistä lempibändiä, Seventh Sense. Ja bändiläisistäkin on saatu uusia kavereita, kun ne tietenkin huomas että suomalaiset tulee ilta toisensa jälkeen kuuntelemaan uuestaan. Niin ja siis myös uus vuos vaihtu samaisessa paikassa samaa bändiä kuunnellen ja jatkoillekin lähettiin niitten kanssa.

Lapsetkin otetaan illalla ravintolaan mukaan ja hauskaa näytti olevan, kun pääsitvät lavallekin bailaamaan. Ja oli muuten molemmilla ihan Moves Like Jagger :) Ja bändin kitaristi Jay taustalla.

Bändin yks laulaja Ian on maailman eniten ADHD tyyppi. Jätkä on ihan all over the place ja seko. Hyvällä tavalla. =D

 

Eikä paikallisiin oo täällä vaikee tutustua, kun ihmiset on jokseenkin avoimempia ja ilosempia kuin Suomessa. Kaikki vilkuttelee ja hymyilee ja on heti sun tuttuja kun on muutamat sanat vaihdettu. Ja kutsuu sua heti kaveriks. :) Meininki on muutenkin paljon rennompaa, kellään ei oo otsaryppyjä ja ahdistuneita ilmeitä niinku Suomessa. Täällä ei tunneta stressiä. :) Eikä mekään tunneta, koska ollaan vielä lomalla.

Ollaan kyl saatu vanhojakin kavereita mukaan meinikeihin. Haakanan Ville oli eilen meijän kanssa, ja myöhemmin vielä Koivunoron Mattikin liitty seuraan. Hyvä ku on feisbuuk ja sieltä huomaa, et muitakin kavereita on samaan aikaan Bangkokissa. :) Eilen oli kyllä varsin railakas ilta verrattuna edellisiin, kun oli porukkaa enemmän.

Ville ja Matti

Ihmeen paljon sitä rahaa on saanu kuitenki kulumaan, vaikka aika tarkkaan ollaan katottu mihin sitä on pistetty ja ei olla ees ostettu mistään "tavallisista" kaupoista mtn vaatteita, vaan kojuista tinkaamalla. Niin halpaa ku ruoka ja taksit ja oikestaan kaikki täällä on verrattuna Suomeen, niin kaikilla on rahat loppu. =D

China Town

Niin, ja eilen päivällä käytiin myös China Townissa ihmettelemässä tavaramäärää. Made In China -krääsää on tässä maailmassa niiiin paljon! Kojuja toisen perään ja tilpehööriä riittämiin. Jos haluat ostaa yhden kamman tai peilin, niin ei onnistu, niitä saa 6, 12 tai 20 samalla. Ja hinnat on kyllä halpoja. Onneks yhdestä kojusta löyty kivoja korviksia, jotka makso 20 bahtia eli rontti 50 senttiä, niin penninvenyttäjä-opiskelijat sai jotain mukavaa ostettavaakin mukaansa. Syötiin myös herkulliset kevätkääryleet siellä.

Valokuvakansio

Ja meillä on muuten nyt kuvakansiossaki enemmän kuvia: http://maitovalaatrannalla.kuvat.fi

Tänne blogiin ei taas onnistu lataamaan kuin muutaman kuvan, ja silti netti tökkii paljon.


Kerrottakoon vielä niille jotka jaksoi loppuun asti lukea, että tekstin otsikon Pom Pom on meijän hostellin pitäjien poika (ehkä), töissä täällä ja nimi on aiheuttanut "hieman" naurua meissä. =D Pom Pom tekee meijän aamupalat, keittää nakit ja paistaa kanamunat. :) Ja respan tyyppi on hauska, kun se huutaa jo muutenkin hauskan kuulosella thain kielellä, että "Pom Pom, paistappas taas nakit tytöille".

Nyt me lähetään taas syömään ja tänään pitää mennä aikasin nukkumaan, koska aamulla meidän tiet eroo Riinan kanssa, ja mä ja Anne lähetään aamulennolla Kuala Lumpuriin. Herätys on kuudelta.