Nusa Lembongan 17.-19.2.

Perjantai

Lähettiin AE-porukan kanssa pienelle lomalle Balin kaakkoiskyljessä olevalle Nusa Lembonganin saarelle. Matka starttasi perjantaiaamuna kymmenen aikoihin pienellä speed boatilla, johon juuri kaikki noin 26 meistä mahtui. Matka kesti noin puoli tuntia ja edessämme aukeni upeat maisemat kun lähestyimme saarta (tai saaria, Lembonganin vieressä on vielä pieni Nusa Ceningan ja iso Nusa Penidan). Majapaikkamme väki oli meitä innokkaana vastassa ja päästiin heti ekana arpomaan huoneita itsellemme. Kaikki löysivät paikkansa ja ruokailun jälkeen lähdimme snorklaamaan.

Snorklaamassa käytiin kahdessa eri paikassa, ensin ajettiin toisen saaren kylkeen (epäilemme että se oli Penidan), jossa juttu ei kyllä kovin vahvasti lähtenyt käyntiin. Paikassa oli tosi kova virtaus ja saman tien kun hyppäs veteen niin lähti menemään aikamoista vauhtia. Eipähän tarvinnu itse potkia, mutta ei siinä kovin rauhassa kaloja tai koralleja katteltu. Aika nopeasti vaihettiinkin toiseen paikkaan, missä oli vaan pieni virtaus ja pääsi ihailemaan rauhassa upeita merenalaisia maisemia.

Lopulta viimeisetkin malttoivat nousta vedestä ja jatkettiin takaisin rantaan, jossa olikin vuorossa taas syömistä ja peseytymistä ennen bileiden alkamista! Kaikkien osalta bileet eivät ikinä oikein kunnolla alkaneet väsymyksen takia, joten mentiin jo puolilta öin nukkumaan. Innokkaimmat kuitenkin jaksoivat aamuseiskaan asti...

Lauantai

Lauantaina oli sitten vuorossa saaren kiertely skoottereilla. Vähän jännitti lähteä, kun ilmotettiin, että mitään kypäriä ei sitten ole, mutta eipä se ongelmaksi koitunut. Lähdettiin söpön oppaan opastuksella ensin upealle Dream Beachille, missä osa porukasta kävi uimassa. Sitten jatkettiin mangrovemetsille, joiden huudeilla käytiin syömässä. Söpön oppaan pisteet laski tässä kohtaa aika paljon, sillä se vei meidät syömään paikkaan, missä saatiin odottaa ruokaa yli kaks tuntia! Joutu raflan pitäjät vissiin soittamaan koko suvun hätiin, ku paikalle pamahti yhtäkkiä noin 20 turistia. No tapit otsassa odoteltiin ja lopulta saatiin sitä murua rinnan alle ja päästiin katsomaan metsiä. Eipä niissäkään mitään kovin kummoista ollut, kun ei jokiajeluakaan jaksettu ottaa (siellä olis varmaa nähny vähän enemmän).

Osa porukasta lähti tässä kohtaa takas hotellille, mutta osa jatkoi vielä pikkusaarelle Nusa Ceninganille, missä on upea cliff jumping paikka! Saarelle piti mennä hieman epäilyttävää riippusiltaa pitkin, ja aika pelottavaa ääntä se pitikin, kun neljä skootteria kakspäällä huristeli sillä samaan aikaan. Hengissä kuitenkin selvittiin ja hyppypaikalle päästiin. Pojat ja Niina oli saman tien menossa hyppään korkeimmasta 12 metrin kohdasta, mutta itse jänistin, tosin samoin Soila (Soila tosin hyppäs ees 6 metristä, mitä en ite tehny) :D Sofie päätti ex temporee ottaa mun hypyn ja sinnehän se meni! Kun hypyt oli hypitty nii sopivasti alkoi sataa vettä, joten edessä oli märkä kotimatka. Hotelli lopulta löydettiin ja märkinä ja nälkäisinä lähettiin syömään ja sen jälkeen nukkumaan. Ei tainnut kenelläkään olla pileitä enää lauantaina.

Sunnuntai

Sunnuntaina koittikin sitten kotiinpaluu tuhdin aamiaisen jälkeen. Palasimme Sanurin satamaan päivällä ja kun muut lähti kotiin niin itse lähdin moikkaamaan parin päivän tauon jälkeen äippää ja iskää. Luulin jo tuntevani paikkoja sen verran, että kävelen satamasta niiden hotellille. No kätevästi kävelin väärään suuntaan varmaan 20 minuuttia, kunnes lopulta ihana paikallinen nainen antoi mulle skootterikyydin oikeeseen osotteeseen :D Tää täällä on kyl hienoo (ja välillä inhottavaakin), seikkailuihin joutuu tahtomattaankin ja yllättäen.

Sunnuntaina meno kuitenkin jatkui vielä Sofien synttäribileillä. Käytiin porukalla syömässä sushia ja ai että kun se oli hyvää! Kerran elämässäni oon aiemmin maistanu ja en tykänny ollenkaan. Onneks päätin maistaa uudestaan, koska täällä se oli niin hyvää! Tosin seuraavana päivänä pienessä darrassa se ei enää niin hyvältä maistunutkaan... Mutta tavattiin sunnuntaina pari kivaa aussipoikaa, jotka lupas näyttää meille paikkoja, jos innostutaan lähtemään Perthiin! Ja arvatkaa vaan, onko lentoja katteltu ku viimestä päivää...