Viikko... vai seittemän viikkoa???

Joskus maaliskuussa alko tuntua, että vaihtoaika Balilla jää hiukka lyhyeks. Ajatus kävi mielessä, että jospa jäisikin tänne pidemmäks aikaa.  Jostain syystä asia unohtu, kun rupes miettimään kuinka kivaa on myös palata Suomeen. Viimeisellä viikolla asia alko kuitenkin vaivaamaan mieltä enemmänkin, ja kelasin kuinka paljon vaikeempaa ja enemmän maksaakaan tulla takasin Balille sitten joskus myöhemmin kuin että jäisi suoraan tästä. Kuume puski päälle ja jossain ihme sairasteluhöyryissäni selvitin, että lentojen siirtäminen onkin paljon halvempaa kuin mitä kuvittelin. Seuraavana päivänä kävelinkin jonkun ihme päähänpiston vuoksi lentoyhtiön toimistolle ja näppärästi vaihdoin lentoja, ja ostin paluulennon Singaporesta Balille. Eli nyt kävi näin; jään Balille vielä seittemäks viikoks. =P Käydään Annen kanssa Singaporessa, mistä Anne sitten jatkaa alkuperäisten suunnitelmien mukaan Bangkokin ja Istanbulin kautta Suomeen. Singaporesta ite lennän takasin Balille, nappasen uuden viisumin taskuun ja murehdin sitten missä mulla on rahaa asua täällä...

Eipähän ainakaan tuu oiskosittenkipitäny-harmitteluja! Meneehän tuokin loppuaika sitten nopeesti, ja kyllä täältä kohta tullaan takaisin. Anne ja Riina saa pitää nyt ”Miinan ja Mannen-kotiinpaluubileet” kahestaan ja Sirpa pitää bileet sitten myöhemmin kesällä.

Koulussa viimesinkin tentti on nyt ohi ja  huomenna on Closing ceremony. Sitten arvatkaas mitä: alkaa loma! Ja vielä kun ens viikolla visarunin jälkeen meri alkaa näyttää vihreetä valoa ja pienempiä aaltoja meikää varten, niin elämä hymyilee. :) Nähdään myöhemmin, Suomi!

PS. Ja kaikki te kymmenet uteliaat kaverit, jotka jo ootte ahdistellu kysymyksillä ja painostuksella feisbuukissa, tai te jotka ette kehtaa kysyä, niin EI, täällä ei oo ketään indosurffilettiä mun seurana, ihan yksin jään! =D

Viikko!

Enää viikko Balilla ja matka kohti Suomea alkaa! Riina ja Soila lähti eilen yöllä ja kyllä siinä meinas pikkuporu tulla, kun joutu hyvästelemään niin läheiseks tulleet ihmiset. Mutta onneks nähään Suomessa! Riinan ja Soilan lähtö kasvatti vielä enemmän omaa koti-ikävää ja haluais itekkin vaan jo mennä! Vielä kun meillä on nyt final testit niin ei yhtään kiinnostais enää olla täällä. Mutta pitää vielä nauttia viime hetket ja Villekin on vielä huomiseen asti täällä.

Lähtövalmistelut on jo tullut aloitettua, turhaa kamaa heitetty roskiin ja vähän siivoiltu vaatekaappeja. Saa nähä miten mahtuu kaikki neljän kuukauden kamat rinkkaan ja pikkumatkalaukkuun... Viime viikonloppu menikin siinä, että pidettiin vielä vikaa kertaa hauskaa koko porukalla.

Tänään meillä oli kielen koe, joka osoittautui taas täsmälleen samaksi kuin viime viikon harjoituskoe. Kuuntelukin oli yksi niistä, mitä oltiin tunnilla kuunneltu. Eli piece of cake jälleen kerran. Turismin koe oli take-home-test, mikä palautettiin tänään. Oli siis viikko aikaa rustailla kahdeksaan kysymykseen vastaukset. Kirjallisuudesta meillä ei ole koetta ollenkaan, vaan siitä piti kirjoittaa noin A4-pituinen novelli indonesiaksi. Ei paha nakki, ja sanotaanko, että Google Translator on ihan kätevä väline. Huomenna meillä on sitten vielä luvassa kielen puhekoe ja historian koe sekä keskiviikkona talous ja sitten on homma taputeltu! Torstaina on closing ceremony, jolloin saadaan todistukset ja muuta hässäkkää.

Vikoja iltoja koko porukalla.

ps. Oon blondi!

Paluu Suomeen lähenee

Alotin kirjottamaan feisbuuk-statusta, mutta asiaa pyörii päässä niin paljon, että tästä tulikin lopulta blogipostaus. :D Kello on jotain yks yöllä ja Lotan kanssa oltiin tuossa menossa kymmeneltä nukkumaan. Avasin äsken läppärin kolmatta kertaa, kun ei uni tullut palloon.

Juttuhan on niin, että meillä on aikaa Balilla noin 11 päivää. Sehän tarkottaa saman verran päiviä käydä surffaamassa. Tästä ajasta koko huominen menee mulla Lotan kanssa koulun ekskulla, jonne halusin lähteä. Yksi päivä menee WaterBom-vesipuistossa. X aikaa menee viikonloppuna kyynelehtiessä kämppisten kanssa viimeistä yhteistä viikonloppua Alleycatsgreenboxeikonskygardenissa. Ens viikolla on lopputestit, jotka toki ei koko viikkoa vie, mutta syövät aikaa, ja aiheuttavat aivan ylitsepääsemättömän jäätävän määrän stressiä samalla kotitenttejä tehdessä. No eniveis... Tästä hulppeesta puolestatoista viikosta jää hyvin ajotettuna jäljelle noin muutama surffikerta. Ahdistus! Kohta voi alkaa laskea kertoja yhen käden sormilla. Tässä vaiheessa aletaan menee mereen vaikkei olis aaltojakaan. Harmittaa eniten, että pitää lähteä just sillon pois kun alkaa kässää tota hommaa enemmän. Tai ainakin nyt tietää mitä tekee väärin. :D

Viikko sitten olin ihan innoissani Suomeen paluusta. Näkee tuttuja ja pääsee eroon Balilla ärsyttävistä asioista. Kyllä vaan, täälläkin on sellaisia. Ei tartte sietää yhtäkään hihastarepijää tai manicurepedicure-huutoja tai paikallisten naurettavia huijausyrityksiä. Ja yks mitä kaipaan Suomessa eniten, on julkinen liikenne! :D Skoballa ajaminen ei oo sujunu mulla täällä missään vaiheessa. Välillä oon innostunu ja rohkaistunu kokeilemaan ajaa lähimmälle warungille, mutta sinne päästyä toteen etten haluis enää ajaa takas. Liikenne on ihan omaa luokkaansa täällä ja skoban penkillä kyydissäkin pelottaa. Yks seikka on myös tietysti se, ettei Suomessa tarvii olla turisti. Vaikka täällä on muutaman kuukauden nyt pyörinyt niin ihan yhtä turistina jokainen vastaantulija meitä pitää ja huutelee kauppoihinsa. Suomessa voi taas ihanasti sulautua massaan.

Fiilikset vaihtelee täällä tällä hetkellä aika lailla, kun ei osaa päättää onko innoissaan menemään takas Suomeen vai haluisko vielä jäädä Balille. Sekavaa, kyllä. :D Porukoitten ja Atron vierailun jälkeen tuli ensimmäistä kertaa se fiilis, että kiva palata kotiin. Ja se on kulutettu klisee, että aikaa menee nopeesti, mutta viimeset viikot on ainakin hurahtanu aivan liian nopeesti. Mutta nautitaan täällä vielä loppuaika ja sitten karataan takas Suomeen Singaporen ja Bangkokin kautta! :)

Mandjoogoordap ja loppurutistus

Kun kerta tällä puolella maapalloa ollaan niin pitihän siellä Ausseissakin käydä pyörähtämässä. Ajatus on ollut koko reissun ajan mielessä, mutta kun helmikuun lopulla tutustuttiin pariin aussipoikaan, Kendalliin ja Brodieen, täällä Balilla niin siitähän se ajatus sitten lähti toteutumaan. Lopulta saatiin Mirkan ja Soilan kanssa  varattua lennot ajalle 18.-22.4. ja sieltähän se sitten lopulta tuli. Lennoissa kävi yllättäen pieni kämmi, luulin ostaneeni menolennon keskiviikkoillalle, mutta check-iniä tehtäessä huomattiin, että lähtö olikin jo tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. No ei siinä, yksi lisäpäivä Ausseissa ja yksi päivä vähemmän koulussa.

Perthiin saavuttiin keskiviikkoaamuna neljän aikaan. Vähän jännitti, että kuinka tarkkaan meidän tavarat syynätään, koska Ausseihin on ilmeisesti tosi tarkkaa mitä saa viedä ja mitä ei. No, ei syynätty ja oltiin hetkessä ulkona. Ja mikä järkytys olikaan astua ulos lentokentältä! Varmaan joku 15 astetta lämmintä ja tuuli aika paljon. Balin reilun 30 asteen jälkeen se oli aikamoinen shokki ja tuntui ihan talvelta. Hetki saatiin kentällä odotella, kunnes Kendall ja kämppis Steven tuli hakemaan meitä. Hypättiin amisautoon, jossa poppi soi. Tuli ihan teinivuodet mieleen. Matkaa niiden kämpälle olikin joku tunti, eli ihan Perthissä ei siis asuttukaan. Pojat asuu kaupungissa nimeltä Mandurah, jonka aboriginaalinimi on Mandjoogoordap. Matka taittu nopeasti kun vuorotellen kyltin tullessa harjoiteltiin sanomaan tuota nimeä. Vielä ennen nukkumaanmenoa Steven ajelutti meitä ympäri Mandurahia ja esitteli aamunkoitteessa paikkoja. Lopulta päästiin nukkumaan noin seitsemän aikaan aamulla. Steven oli ihana ja luovutti meille oman huoneensa ja sänkynsä ja nukkui itse sohvalla. Tutustuttiin myös Kendallin kahteen toiseen kämppikseen, Shaneen ja Shannoniin aka Luolamieheen ja Möykkyyn :D Tosi mukavia tyyppejä kaikki!

Paikallisia banaaneja.

Jatkot Brodiella ja Snakes&Ladders -juomapeli.

Brodien kämppiksellä oli maailman ihanin kissanpentu!

 Aussien reissu meni lähinnä pyöriessä Mandurahissa, shoppaillessa ja juhlitessa. Kun pojat oli töissä tai pelailemassa videopelejään pyörittiin tyttöjen kesken ostoskeskuksessa. Hinnat oli aika järkytys Baliin verrattuna, mutta toisaalta aikalailla Suomen hinnoissa. Steven jakso ajeluttaa meitä ympäri Mandurahia ja yks ilta mentiin etsimään kenguruja ja niitähän nähtiin ja paljon! Harmi, että oli niin pimeetä, ettei saanu kameralla ikuistettua tuota ikimuistoista hetkeä :) Paikalliseen irkkupubiin Murphy'siin tuli tutustuttua ja kunnon baaritappelukin todistettua. Kerran käytiin myös keilaamassa Kendallin ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Parina yönä oltiin Brodien luona ja saatiin tutustua senkin kämppiksiin ja kavereihin. Käytiin me yks päivä pyörimässä Perthissäkin, minne meni junalla vajaa tunti. Mukavanoloinen peruskaupunki kerrostaloineen. Tuli myös syötyä tähän mennessä kalleimmat nasi gorengit, reilu 8 dollaria! Eikä ollut läheskään niin hyvää kun Balilla, yllättäen.

Biitsillä.

Vaikka Aussit on aika kallis paikka ja baarissa bissestä saa maksaa 8-10 dollaria, viini oli silti halpaa. Halvimmillaan ostettin 3,5 dollarin viinipulloja. Pelattiin myös mm. Walking Dead -juomapeliä, "Zombie, drink!". Viimesenä iltana kokkailtiin vielä pitsaa pojille kiitokseksi. Viisi päivää meni tosi nopeesti ja lopulta oli sunnuntai ja lähdön aika. Steven oli töissä, joten ei voinut viedä meitä lentokentälle. Shanen autossa ei ollut tilaa kolmelle ja Shannonin auto ei oo rekisterissä. Joten Kendall vietti melkein koko sunnuntaipäivän yrittäen saada meille kyytiä. Lopulta jouduttiin tyytymään junaan Perthiin ja Perthistä taksilla lentokentälle 35 dollarilla. Ehdittiin kuitenkin ajoissa ja meitä odotti paluumatka lasten täyttämässä lentokoneessa. Ausseista lähtö oli aika haikeeta, koska taas joutui hyvästelemään ihania tyyppejä. Se onkin ehkä vaihdon ja reissaamisen ainoa varjopuoli, että tutustuu upeisiin ihmisiin, joille joutuu lopulta jättämään hyvästit. Brodie kuitenkin suunniteli Suomeen tulemista syksyllä, joten ehkäpä hänet vielä nähdään.

Poikien kämppä ja piha.

Perth

Ausseista kun kotiuduttiin niin saatiinkin melkein heti taas vieraita Suomesta. Ville saapui tiistai-iltana Bangkokin ja Singaporen kautta. Kesällä luvattiin Villelle, että jos hän tulee Balille meitä moikkaan, niin ollaan limusiinin ja sangriakannun kanssa vastassa. Limusiini valitettavasti jäi, mutta 1,5 litraa sangriaa oli messissä! Oli poika vissiin ihan tyytyväinen. Ja majotuksen suhteen Ville pääsee halvalla ja nukkumaseurakin on mitä parhainta, sillä Mirkan ja mun väli meidän hääsviittisängyssä odotti.

Koulua on enää viikko jäljellä ja Balilla oloa vajaa kaksi viikkoa. Ensi viikolla on luvassa final testit, joiden suhteen ei kyllä varmaan tarvitse stressata sen enempää kuin midtestienkään (eli ollenkaan). Ville lähtee Balilta 8. päivä ja me melkein heti perässä 14. päivä. Vielä on edessä yksi yö Singaporessa ja kaksi yötä Bangkokissa ennen Suomeen paluuta, hurjaa! Tunteet kotiinpaluun suhteen on vaihdellut aika lailla, hetki sitten oli vielä kauhee masennus, ettei haluu lähtee täältä pois. Mutta nyt on kun sulatellut asiaa niin oon oikeestaan jo aika innoissani kotiinpaluusta! Ihanaa nähä kaikki kaverit ja perhe ja töihin menookin ootan jo innolla! Kylmyys voi olla samanlainen shokki kun Ausseihin mennessä, mutta onneks Suomessa on paljon lämpimiä vaatteita, toisin kuin Ausseissa... Ja ties mitä kujeita sitä kesällä vielä keksiikään!

Niin ja hyvää wappua vaan kaikille! Tulikin pitkästä aikaa oltua wappu hyvin rauhallisesti. Kieltämättä kyllä tuli vähän ikävä Tampereen teekkariwappua... Mutta onneksi sellainen on edessä vielä ensi vuonna!

Päivi ja Jaakko Balilla 31.3.-13.4.

Sisko ja veli saapuivat Balille Suomesta maaliskuun viimeisenä päivänä. Oli taas kiva nähdä tuttuja naamoja, joita ei vähään aikaa ollut nähny. Kuten Kati ja Martina, myös Päivi ja Jaakko asuivat Amaris Hotelissa. Ja kuten Kati ja Martina, myös he olivat kuin kaksi heijastinta kun saapuivat Balille. Varmaan ekaa kertaa elämässäni olin ees hetken aikaa ruskeempi kuin Jaakko!

Ekoina päivinä pyörittiin vaan Kuta-Legian-Seminyak -alueella ja esittelin meidän huudeja. Päivi onnistu tietysti polttamaan ittensä heti tokana päivänä, joten yritettiin olla varovaisia auringossa kulkemisen kanssa. Keskiviikkona vuokrattiin auto ja tutustuttiin eteläisempään Baliin. Käytiin rikkaiden turistialueella Nusa Dualla, missä oli tosi siisti ranta. Aivan eri luokkaa Kutan kanssa. Sitten jatkettiin Uluwatuun ja pääsin toistamiseen käymään siellä temppelissä. Mutta yhtä hieno paikka se silti oli ja näin itsekin jopa uusia mestoja sielläkin. Ja Päivi ja Jaakko pääsivät näkemään ekaa kertaa apinoita! Itse lähinnä halusin vaan äkkiä pois niiden lähettyviltä:D Uluwatusta jatkettiin Blue Pointille, mikä on ihan sairaan upea surffispotti. Juotiin siinä yhet Single Fin -nimisessä mestassa ja katteltiin alas surffareita. Blue Pointilta jatkettiin vielä Jimbaraniin, missä käytiin syömässä eräässä seafood-ravintolassa. Saatiin itse valita kala ja sen valmistustapa. Ja olihan se hyvää!

Torstaina lähdettiinkin heti aikaisin aamusta Gileille. Laiva lähti yllättäen myöhässä, mutta oltiin silti perillä hyvissä ajoin. Ensimmäinen ajatus Gili Trawanganista oli, että ihan samanlainen turistimesta kuin Kutan seutukin Balilla. Mutta kun päästiin pahimmasta ryysiksestä pois, kyllä se alkoi pikkuhiljaa paratiisiksi osoittautumaan. Asuttiin kolmistaan pikkubungalowissa vähän kauempana pahimmasta ryysiksestä. Päivien aikana tutustuttiin ensin polkupyörillä Trawanganiin, sitten tehtiin koko päivän snorklausreissu, millä päästiin näkemään Gili Air vähän lähempää ja yksi päivä vietettiin Gili Menolla. Gileillä ei ole ollenkaan moottoriajoneuvoja, mikä oli ihanaa! Porukka kulki polkupyörillä tai hevoskärryillä.

Gili Meno on Trawanganista seuraava saari ja siellä tosiaan vietettiin lauantaipäivä. Se vasta olikin paratiisisaari! Paljon pienempi ja vähemmän turisteja kuin Trawanganilla. Käveltiin saaren ympäri ja suurin osa matkasta oli valkoista hiekkarantaa ja vaalean turkoosia vettä, eikä rannoilla ollut ketään muuta meidän lisäksi! Meinasi olla vähän liian kuuma, joten matkaan menikin juomataukojen kanssa yllättävän paljon aikaa. Mutta silti ehdittiin sopivasti takaisin paatille ja päästiin takaisin Trawanganille.

Illat Gileillä meni syödessä hyvin ja juodessa raikkaita juomia. Lauantaina olikin sitten tiedossa fullmoonpartyt rannalla, joten pitihän ne mennä katsastamaan. Aluksi oltiin vähän shokissa rannan tyhjyydestä, mutta kyllä sinne porukkaa pikku hiljaa valui. Lopulta ranta oli täynnä iloisia tanssijoita ja juhlijoita ja kaljakin pääsi baarista loppumaan. Päivi lähti aikaisemmin hevoskärryillä kotiin, mutta Jaakon kanssa jäätiin vielä bailaamaan. Käveltiin sitten auringonnousussa kotiin ja aamu-uinnillakin tuli käytyä.

Gilit oli kyllä upea paikka ja voin suuresti suositella sitä kaikille. Vaikka sinne on aika hintavaa mennä näin turistikauden aikaan, on se sen arvoista! Sieltä se paratiisi viimeistään löytyy, jos Balilta sitä on vaikea löytää :)

Koulunkäynnin takia Päivin ja Jaakon viimeiset päivät pyörittiin taas Kutan alueella, tosin käytiin tiistai-iltana Canggussa Deus-nimisessä raflassa syömässä. Ja surffaamistakin pääsivät kokeilemaan! Päivi ei siitä kauheasti innostunut, mutta Jaakolta se alkoi melki heti sujumaan ja kauan se jaksokin siellä meressä olla. Tietysti Ubudissakin käytiin, itse noin sadatta kertaa :D Mutta oli kyllä positiivinen yllätys! Käytiin katsastamassa kopi plantation ja maistamassa tietenkin kissankakkakahvia. Riisipellot nähtiin ja Monkey Forest. Monkey Forest itteä aluksi epäilytti, koska ei ollu jäänyt kauhean hyviä kokemuksia siitä. Mutta nyt kun se oli täynnä turisteja, ei se ollutkaan enää nii pelottava paikka :D Viimeksi kun oltiin, oltiin melkein ainoat siellä, joten totta kai ne apinat juuri meistä kiinnostuivat. Lopuksi käytiin vielä Ubud Marketilla ostamassa tuliaisia. Itselläkin lähti toi turistimeininki käsistä ja ostin vaikka mitä turistikrääsää :D No, tuliaisia kotiin...

Viimeisenä iltana piti tietysti vielä päästä katsastamaan Kutan yöelämä! Aloiteltiin meidän villalla ja käytiin ensin Kutalla juomassa Bali Ciderit ja sitten Alleycatsista napattiin matkaan parit vodkadoupledoupleredbullit. Pitihän Päiville ja Jaakollekin näyttää mitä täällä kannattaa juoda :D Sitten käytiin Greenboxissa, Surfer'sissa jne... Perusmestoissa.

Perjantai menikin sitten enemmän tai vähemmän koomaillessa ja ennen Päivin ja Jaakon lentoa käytiin vielä syömässä ja heitin ne taksille. Nopeesti meni pari viikkoo, mutta tosi hauskaa oli! Ja lievensi taas vähän koti-ikävääkin (ai mitä koti-ikävää...?)

Maapallo mennään kiertämään

Tästä tulee niin maailman paras blogipostaus ettette kestä. Jatkoa edellisten huippujuttujen sarjaan.

Mun porukat kävi kylässä. Annen sisko ja veli kävi kylässä. Tsunamia ei tullut. Atro on kylässä. Me lähetään tänään Soikkelin kanssa Ausseihin. Sunnuntaina tullaan takas. Ville tulee tiistaina. Morrooo, kengurut ja rantsut odottaa! :)

Oo Ibu, I wanna go surfing!