Olinko mä oikeesti tuolla?

Sattumalta kirjauduin blogiin ja huomasin, että täällähän on ollut kävijöitä päivittäin vielä nytkin, vaikka viimeiset kirjoitukset on tehty puoli vuotta sitten. Ilmeisesti AE:n sivuilta uusia opiskelijoita tännekin eksyy. En yhtään tiiä onko meijän höpinöistä ollut apua kenellekään uudelle opiskelijalle koulujuttuja tai Bali-infoa etsiessä, toivottavasti edes jonkin verran.

Opiskelu Balilla alkoi tasan vuosi sitten, vaikka reissuun lähdettiin sitäkin aiemmin. Ajattelinkin nyt jakaa vähän fiiliksiä vaihdon jälkeen ja miltä on tuntunut olla takaisin Suomessa. Aika on mennyt hurjan nopeasti, kuten arvata saattaa. Nyt on semmonen "olinko mä oikeesti tuolla?"-fiilis. Jotenkin reissu alkaa jo tuntua niin kaukaiselta. Tuleepahan nyt itekin muisteltua ja selattua valokuvia läpi. :)

Ylipäätänsä reissusta jäi käteen hyviä uusia ystäviä, uus harrastus (jonka pariin joskus vielä toivottavasti pääsee oppimaan lisää) ja pakko myös mainita uusi oppimani taito, mitääntekemättömyys. Välillä voi vain olla, eikä aina tarvitse suorittaa jotain kirjaa, telkkarisarjaa tai treeniä, töistä ja kouluhommista puhumattakaan. Ikävä on myös esimerkiksi rantahiekkaa, lämpöä, aurinkoa, pinaattia, pocari sweattia, flipiflopeja, takapihan lehmiä, suolaista merivettä hiuksissa, nemo-kaloja Filippiineillä, turkoosia vettä...

Mikä Suomessa mättää?

Heti kotiin palattuani ensimmäisenä silmiin pisti Suomessa ihmisten hymyilemättömyys. Oli niin tottunut siihen, että kellertävä legorivi näkyy jokaisen indon naamalla jatkuvasti. Hymy tarttui myös omalle naamalle, ja yhtä lailla myös haihtui pikkuhiljaa tänne palattua. Pieni perushymy sopii myös suomalaiselle naamalle, mutta Balilla se pieni pilke tuntui olevan vain se perusnaama. Eräänkin kerran yksi indo kysyi multa miksen hymyillyt, vaikka omasta mielestäni hymyilin koko ajan. En ymmärtänyt mikä oli ongelmana ja vasta kun poika selitti, että minulla on suu kiinni, niin ymmärsin että se perushymy onkin vain normaali ilme ja hymy pitää olla korvissa asti ja niin että hampaat ja kitalaki näkyy nauraessa koko maailmalle! Ja oli pakko vähän lainata googlen kuvahakua:

Myös pimeys ja kylmä tuntuivat syksyllä erityisen voimia vievältä, vaikka välissä kerkesikin nauttia Suomen kesästä. Mutta hei, nyt arska paistaa jo noin kymmenen tuntia viikossa, joten parempaan päin taas mennään. :)  

Suomen kesä heitti ironisesti valkoiset sateet taivaalta heti tänne palattuani 27.6.

Rusketuskin on jo nyt tiessään ja harmaanvaalea naamahan näyttää tosi terveeltä.

Food!!

Mulla on ihan oikeesti ikävä sitä hyvää ja erityisesti halpaa ruokaa. En oo mikään superkokki, ja vaikka täältä saa kaupasta tempeä, samoja kasviksia ja kastikkeita, niin en osaa taikoa niistä samanlaista annosta kuin balilaiset mammat.

Surffi

Surffauksessa kävi myöskin juuri niin kuin on puhuttu; tuli se vaihe kun se ei enää sujunut ja aallot tuntui aivan mahdottomilta. Jotain hyvää siinäkin on, nimittäin halu palata aalloille uudestaan ja oppia lisää. Tästä saa onneksi ainakin ihan hurjasti treenimotivaatiota Suomessa. Sitten seuraavalla kerralla reissuun ja surffioppiin!

Mikä on paremmin Suomessa?

Suomessa ihaninta aluksi oli se, etten pistänyt itse silmään porukan keskeltä. Täällä kukaan ei tuijota tai huutele perään ja kadulla saa kulkea aivan rauhassa. Kukaan ei pysäytä sinua ja kysy mihin olet menossa, mikä Balilla tuntui olevan jokaisen vastaantulijan kysymys. Että jos jotain oppi arvostamaan Suomesta, niin tätä rauhallisuutta ja sitä että on kotimainen. :) Ja en tarkoita tällä, etteikö nyt täälläkin voisi joskus vaihtaa tuntemattoman kanssa kuulumisia ja moikata naapuria, vaan sitä kun kauppareissulla sinut yritetään keskeytettää kymmenen kertaa kertomaan aikeistasi; mitä, miksi, kenen kanssa ja kauanko olet ollut Balilla, mitä teet täällä ja missä asut.

Ja se tööttäily on unohtunut jo ihan kokonaan. Onneks täällä jokaisen ajoneuvon ei tartte ilmottaa sijaintiaan tööttäämällä kymmenen metrin välein. =P

Toki näitäkin asioita, mitkä ovat Suomessa paremmin kuin Balilla, voisi luetella todella pitkän listan; on lämmin suihku, sama kieli jne. Molemmissa paikoissa on hyvät ja huonot puolensa, ja olisikin ihan mahdotonta päättää yhtä paikkaa maailmassa missä viihtyisi parhaiten.

The End

Sitten vielä sisimpään fiilikseen. Montakohan kertaa olen kuullut vastauksena, kun kerron kavereille vaihtoikävästä, että: ”Toi on toi vaihe, mä tiiän. Kyllä se kohta menee ohi.” No milloin se menee ohi? Suomi tuntuu välillä todella ikävältä, varsinkin nyrpeät ihmiset, snobius, tärkeily, ruoan hinta… No onneksi voi valita kenen kanssa ja missä pyörii, ja happamia valittajia ja mihinkään tyytymättömiä ihmisiä voi onneksi välttää (ja niitä löytyy kyllä muualtakin).

Joillekin kulttuurishokki tulee vaihdossa, mutta toisilla vasta kotiin palatessa. En tunne kokeneeni kumpaakaan, sillä enemmän tätä fiilistä kuvaa jatkuva matkakuume! Eli varoitus, ei kannata lähteä vaihtoon mukavaan aurinkoiseen paikkaan, sillä saat siitä vain loppuelämäkseni matkakuumeen ja pienen sisäisen palon uusiin seikkailuihin. ;)

Enjoy!